Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omenahilloa maapäärynöistä

Pohjoisen soilla kypsyvät hillat. Samaa marjaa, Rubus chamaemorusta, poimitaan etenkin Itä-Suomessa lakkana, ja laajalti eri puolilla maata se tunnetaan muuraimena. Muurain tarkoittaa eräissä murteissa myös vadelmaa, mutta marjat pidetään tarvittaessa erossa toisistaan puhumalla suomuuraimesta ja maamuuraimesta. Hilla on samaa sanapesyettä kuin erilaisia marja- tai hedelmäsoseita tarkoittava hillo, joka puolestaan on vanhastaan paikoin Kaakkois-Suomessa tarkoittanut perunasosetta.

Isäntäväen luvattua muualta tulleelle vieraalle omenahilloa voi kuvitella hämmennyksen olleen melkoinen, kun pöytään onkin kannettu vallan muuta kuin makeaa hedelmähilloa. Samoin ihmetteli uusi opettaja omenien määrää, kun kymiläiset lapset pyysivät koulusta lomaa päästäkseen omenan ottoh auttamaan vanhempiaan. Omena kun on murteissa ennen tarkoittanut muutakin kuin tiettyä hedelmää: Kaakkois-Suomessa ja luovutetun Karjalan alueella se oli nimenomaan perunan nimitys. Hedelmästä puhuttaessa käytettiin yhdyssanoja puuomena tai mesiomena, kun taas perunaa voitiin selvyyden vuoksi kutsua maaomenaksi.

Peruna tuotiin Eurooppaan 1500-luvun loppupuolella, ja Pohjoismaissa sen viljelyä kokeili ensimmäisenä Olof Rudbeck vanhempi noin 1650 Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa. Suomeen ensimmäisten perunoiden sanotaan tulleen 1730-luvulla, jolloin Inkoon Fagervikin saksalaiset peltisepät olisivat tuoneet niitä mukanaan.

Vielä vuonna 1805 valitteli Ilomantsin nimismies, että vain muutama harva pitäjäläinen on käynyt hänen luotaan siemenperunoita hakemassa, vaikka hän oli kolmena sunnuntaina antanut kirkossa kuuluttaa, että niitä sieltä saisi noutaa.

Sanan peruna tapaa jo 1500-luvulta peräisin olevista Agricolan kirjoituksista. Merkitys on kuitenkin silloin ollut toinen: peruna tarkoitti päärynää.

Nimitys johtuu siitä, että sana on lainattu suomeen muinaisruotsista, jossa se oli nimenomaan päärynän nimitys ja jonne se alkuaan oli saatu niin ikään päärynää tarkoittavasta latinan sanasta pirum. Ensimmäiset kirjalliset maininnat nykymerkityksisestä perunasta ovat 1780-luvulta, toisin sanoen ajalta, jolloin perunakasvin viljelykin alkoi vähitellen yleistyä.

Merkityksen muuttuminen heijastuu kielestä siten, että paikoin murteissa perunalle annettiin selventävä nimitys maaperuna ja päärynälle puuperuna – siis samoin kuin omena-sanallekin.

Muinaisruotsin päärynää tarkoittaneen sanan jatkaja nykyruotsissa on päron, josta puolestaan on peräisin suomen päärynä. Tästä sanasta on kirjallisia merkintöjä 1770-luvulta alkaen eli samoilta ajoilta, jolloin hedelmän entinen nimitys peruna alkoi vähitellen siirtyä viljelykasville. Almanakka tosin mainitsee jo kolmattakymmentä vuotta aikaisemmin maapäärynän, mutta sillä tarkoitetaankin perunaa.


KIRSTI AAPALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 4.9.1996.