Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Natsaijua ja muita houkuttimia

Viime vuoden marraskuussa tämän lehden Mielipide-sivulla oli lahjuksia käsittelevä kirjoitus, joka poiki palstalle keskustelun kaupanpäällisiä tai lahjusta merkitsevästä ilmauksesta natsaiju.

Ilmauksen alkuperän ja merkitysvivahteiden ohella sanan muoto nostatti mietteitä: keskustelussa esiintyivät myös kirjoitusasut na tšaju, natšai ja (maksaa) natšaijjua. Suomen murteissa on lisäksi monikollinen muoto natsaijut (tai natsajut), ja karjalan kielessä sana on esiintynyt muodoissa natššai ja natšaiju. Kuten sanomalehtikeskustelussa kävi ilmi, ilmaus on lainattu venäjästä, jossa se merkitsee juomarahaa, sanatarkasti ”teetä varten” (na tšai).

Ilmaus on levinnyt laajalti Itä-Suomeen, mutta eniten sitä on käytetty kaakkoismurteissa. Joskus sillä on selvästi lahjuksen merkitys: Mie olin vähäl joutuu Pietäris kiikkii, mut ko annoin ruplan natsaijuu ni pois solkesin (Metsäpirtti). Toisinaan sitä on käytetty myös työstä maksettavasta lisäpalkasta, ”henkilökohtaisen tulospalkkion” nimityksenä. Arkistotietojen mukaan savolainen kellonsoittaja on saanut natsajua, kun on soittanut ns. paremmalle väelle kuolinkelloja tavallista pitempään.

Erilaiset hyvikkeet ovat kuuluneet perinteisesti kaupantekoon venäläisten kanssa, ja monet niihin liittyvät ilmaukset ovatkin venäläisperäisiä ja levinneisyydeltään valtaosin itäsuomalaisia. Natsaiju-sanalle rinnakkainen juomarahaa merkitsevä sana on navotku, ”votkaa varten”.

Yksi tavallisimmista aihepiiriin liittyvistä sanoista on paritsat (tai parissat). Reilu mitta, sano hailkauppias, ko yhen hailin paritsaa anto (Johannes). Joskus venäläisen kauppamiehen käyttämää interjektiota vot (’kas tässä’) on alettu käyttää substantiiviin kuuluvana: Laitetaa nyt vähän votparitsata (Ristiina). Paritsa on tarkoittanut myös myyntivoittoa ja vanha paritsa myyntitappiota.

”Idänkaupasta” peräisin on myös sana litkat, joka tarkoittaa kaupanpäällisten lisäksi harjakaisia. Esimerkiksi Viipurin läänin Uudellakirkolla kauppias on antanut lapsille litkoiks makeisia ja hevosmiehet ovat menneet kaupanteon kunniaksi juomaa litkoi.

Omasta takaa suomen kielessä on paitsi kaupanpäälliset, myös kaupantekiäiset, harjakaiset tai harjaiset, tuomaiset, yliäiset, lisyke ja monia muita. Nykykuluttaja tuntee hyvin kylkiäiset. Matkapuhelinliittymän avaajalle tarjotaan kylkiäisiksi ilmaista puheaikaa, ja hampurilaisravintola houkuttelee lapsiasiakkaita kylkiäisleluilla. Kaksikielisessä Suomessa ruokatavarapakkauksen oheen liitetyssä kylkiäistuotteessa saattaa lukea: kaupan päälle / smakprov. Tässä tapauksessa kylkiäinen on siis maistiainen.


LEENA JOKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 21.2.2006.