Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Naimahampaat kunnossa

Hampaan puhkeaminen ja irtoaminen ovat merkkitapauksia lapsen elämässä. Entisaikaan kummit antoivat vastasyntyneelle ja ensimmäisen hampaansa saaneelle kolikoita eli hammasrahaa, jotta lapselle tulisi vahvat ja terveet hampaat. Nykyisin raha-asiat hoitelee hammaskeiju.

Vanhastaan on ollut tapana viskata irronnut hammas uunirakoon, ikään kuin uhrata se. Samalla viskaaja on lukenut loitsun. Näin esimerkiksi Viipurissa: ”Siul maitohammas, miul leipähammas” tai ”Siul luuhammas, miul rautahammas”.

Maitohampaasta käytetään hokemassa muitakin, monesti väheksyviä, nimityksiä: hiiri-, hiukka-, hieta-, rapa-, sitta- ja paskahammas. Tilalle tuleva pysyvä hammas, rautahammas, on siis parempi ja vahvempi. Pelkästään ikään viittaa puolestaan länsisuomalainen maitohampaan nimitys varsa- tai varsanhammas.

Poskihampaiden tehtävä on ruoan jauhaminen, mitä kuvaavat nimitykset syömä-, ruoka-, liha- ja purohammas (puro = pureminen). Etuhampaat toimivat leikkureina, mutta voi niitä käyttää vaikka kaapiminakin. Kun lapset söivät leivän päältä ensimmäiseksi voin, sanottiin esimerkiksi Vampulassa, että heillä on pitkät voihampaat, ja kiusoiteltiin, että otetaan voihampaat pois.

Vanhan kansan mukaan yläleuan kulmahampaan juuret ulottuvat lähes silmiin asti. Siksi onkin uskottu, että kulma- eli silmähampaan juuren pois kiskominen heikentää näköä tai tekee jopa sokeaksi ja että irtoaminen tietää kuolemaa.

Hampailla on purentatehtävän lisäksi esteettinen ja sosiaalinen merkitys. Ulkonäköön vaikuttavat ennen muuta etuhampaat, ja niitä onkin nimitetty koreushampaiksi. Avioliittoikäisille on yläleuan ehjällä etuhampaistolla ollut merkittävä markkina-arvo; siitä nimitys naimahampaat. Jos yksi tai useampi näistä naima- eli kauppahampaista puuttui, ei ollut toivoa naimakauppojen syntymisestä. Jos julkisivu oli edustava eli kirkkohampaat olivat kunnossa, saattoi reipas muori vielä vanhoilla päivillään onnistua saamaan uuden miehen.

Joskus lapsella on jo syntyessään hammas suussa. Vanhaan aikaan sanottiin, että hän on syntynyt hammassuuna tai että hänellä on kirohammas. Kansanuskomuksen mukaan tämmöisessä lapsessa on  salaperäistä voimaa: hänestä tulee tietäjä, oikea velho.

Entisaikaan ei ollut proteeseja eli panentahampaita, joten harvahampaita ja hampaattomia riitti. Joskus leukaan jäi kuitenkin törröttämään yksi hammas, loitsuhammas. Tästä lienevät saaneet mallia myös satujen noita-akat.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 11.2.2007.