Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Näärännäppy silmässä

Kun silmäluomen talirauhanen tulehtuu, luomeen tulee aristava näppylä. Lääkärien ammattikielellä eli latinaksi tämä on hordeolum, sananmukaisesti ohranjyvä. Samaa tarkoittavaa nimitystä, odraiva, käytetään myös virossa. Suomalaisellakin voi kyllä olla ohranjyvä silmässä, mutta silloin hän on nauttinut runsaanlaisesti ohranestettä tai muuta juovuketta.

Suomen kielessä silmäluomen talirauhastulehduksen yleisin nimitys on näärännäppy. Murteissa se on tavallinen etenkin Savossa, Keski-Suomessa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Kansalla on ollut näppylän synnystä koko joukko selityksiä, joista osa elää yhä leikkipuheena. Kun ihminen saa silmäänsä näärännäpyn, hänen sanotaan salaa kurkkineen ikkunasta sisälle, tirkistelleen ovenraosta tai avaimenreiästä taikka katsoneen sellaiseen huoneeseen, jossa on ollut ruumis. Yleisen uskomuksen mukaan näppylän saa, jos kurkistelee huusin alta reiällä istuvan paljasta takapuolta.

Etenkin Länsi-Suomessa on vanhastaan puhuttu naarannapista; harvinaisempia alkuosia ovat naarin, nairan, naarvan ja nauran. Loppuosakin vaihtelee: se on paitsi nappi myös muun muassa näppy tai näppylä. Samoin näärännäpyn jälkiosana voi olla nappi, nappu, nippu, näppi, näppylä, näppä tai näpykkä.

Suomessa sana näärännäppy on alkuaan itäisyys. Lähisukukielissämme se on läntisyys: vatjassa on näärä ja liivissä näär. Sanojen alkuperän tutkijoiden mukaan kyseessä on historiallisesti sama sana kuin näppylää, ajosta tarkoittava pohjoissaamen náránaš.

Entä sitten naarannapin alkuosa naara? Tämä naara on murremuoto sanasta naaras. Vanhassa kielessä naara on tarkoittanut emäkoiraa ja emäsikaa, ja sitä on käytetty myös naisen solvaussanana, porttoa tarkoittamassa.

Sanoilla näärännäppy ja naarannappi on muukin yhtymäkohta naarassukupuoleen. Näärännäppyä on nimittäin murteissa sanottu myös näärännänniksi tai näärännännäksi ja kissantissiksi. Melko laajalla alueella Itä-Suomessa – samoin kuin itäisissä lähisukukielissämme – on puhuttu koirannännistä ja koirannännästä. Punertava, märkää erittävä näppylä on siis yhdistynyt mielikuvissa naaraan nänniin, nisän kärkeen.

Sanojen levinneisyyden perusteella on pääteltävissä, että näärä-alku on vanhempi kuin naara-alku. Koska nimitykset koirannänni ja koirannännä liittyvät narttuun, merkitykseltään hämärä näärä on voinut ikään kuin selvennykseksi vaihtua äänteellisesti läheiseen narttua tarkoittavaan naara-sanaan.

Naarassukupuoli heijastuu myös vanhoissa hoitokeinoissa. Uskomuksen mukaan naarannappi parani, kun sitä pyyhkäisi mustan naaraskissan hännällä tai naaran eli huoran hameenhelmalla.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 4.1.2009.