Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Murhan arvoitus

Murha ei vanhene koskaan, ja niin Bodominjärven vuoden 1960 tapahtumien uusi ajankohtaistuminen on aivan erityisesti herättänyt uteliaisuutta. Esiin on nostettu muitakin arvoituksellisia murhia, ja yksi jos toinenkin murhajuttu voi paljastua toisenlaiseksi kuin on oletettu.

Myöskään murha-sanan tausta ei ole semmoinen kuin ehkä voisi luulla. On helppo huomata, että murha muistuttaa mm. ruotsin sanaa mord ja englannin sanaa murder. Näin on yleisesti ajateltu myös kielihistorian tutkimuksessa: murha olisi lainaa germaanisista kielistä eli samaa perua kuin mainitut ruotsin ja englannin sanat.

Selitys, jonka mukaan murha on germaaninen lainasana, ei kuitenkaan asiantuntijoiden mukaan ole äänteellisesti täysin moitteeton, joten tulisi löytää muita selitysmahdollisuuksia. Murha voikin olla kotoista juurta, samaa perua kuin murhe. On näet arveltu, että murhe-sanan varhaisin merkitys liittyisi kuolemaan.

Kuolema on kyllä surullinen asia, mutta murhan ja murheen selittäminen alkuperältään samoiksi voi tuntua yllättävältä. Kielessä on kuitenkin myös aivan kiistaton tapaus, jossa murheen ja kuoleman merkitykset limittyvät, nimittäin verbi surra. Parhaiten näiden merkitysten yhteys näkyy suomen ja viron vertailusta: viron surra ei näet merkitse murehtimista eli suremista vaan kuolemista.

Välttämättä ei tarvitse turvautua viroonkaan kuolemisen ja murehtimisen yhteyden osoittamiseksi: suomen murteissa sureminen nimittäin merkitsee paitsi murehtimista myös puutumista, jopa kuolemista, ja aivan normaali suomen yleiskielen sana on kuolemaa merkitsevä surma, surra-verbin johdos.

Kielten vertailun keinoin on osoitettavissa, että surra on alun perin merkinnyt juuri kuolemista ja että nykyinen murehtimisen merkitys on kehittynyt vasta myöhemmin; samalla lailla olisi murhe-sanan merkitys muuttunut kuolemaan viittaavasta suruun viittaavaksi.

Tämä selitys ei vielä riitä murhan arvoituksen ratkaisemiseksi. Selityksen mukaanhan sanat murha ja murhe olisivat alkujaan viitanneet kuolemaan yleisesti, eivät tahallisesti aiheutettuun kuolemaan, murhaan. Tämä pulma kuitenkin ratkeaa, kun otetaan huomioon kilpaileva selitys, jonka mukaan murha olisi germaanista perua. Vaikka murha ei olisikaan lainasana, olisi asultaan ja merkitykseltään läheisten germaanisten sanojen vaikutuksesta murha-sanakin muuttunut aiheutettua kuolemaa merkitseväksi.

Kymenlaakson tienoon murteissa murha muuten merkitsee hyvin suurta, valtavaa ja myös pelottavaa, hirmuista tms. Murha työ on siis siellä hirmuisen suuri, hirmuinen työ, ja kun esimerkiksi Iitissä on sanottu ”se ol murha mies”, on tarkoitettu miehen olleen hyvin suurikokoinen. Moni murhajuttu on siis kymenlaaksolaisessa mielessä murha juttu.


HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 15.6.2004.