Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Monenlaisia mielitekoja

Kun haluamme jotain, meidän tekee mieli. Toisinaan noudatamme mielihaluja ja joskus taistelemme mielitekoja vastaan. Eräs makealle perso varsinaissuomalainen pani kuulemma piparkakun suunsa eteen ja sanoi: ”Mnää kiussa miältekkoan.”

Mieliteot eivät liiku vain omassa mielessämme, vaan ne voivat näkyä ulkopuolisenkin silmään. Vanha kansa on oivaltanut naisen olevan pieniin päin, koska hän on mieliteoillaan: syö muurilaastia uunin kyljestä tai pureskelee kahvinpapuja. Maaliskuisesta mouruamisesta puolestaan kuulee, että kiimainen kissa on mielitekosillaan.

Sanasta mieli on muodostettu myös haluamista, tahtomista, havittelemista tarkoittavia teonsanoja. Lehdessä kerrottiin vastikään, että ”Padasjoki mielii laajakaistaa koko pitäjään”. Viialassa sanotaan kiukkuisen tai yrmeän näköisestä ihmisestä, että ”on niinkun yhren syäny ja toista miälittelis”.

Mieliteot ovat usein äkillisiä ja liittyvät herkkuihin tai muihin nautintoihin. Kahvinhimoisella kahvihammasta kolottaa, jollakulla muulla taas viinahammasta särkee. Kun naapurin eukko entisaikaan ilmestyi kyläilemään, arvattiin kyllä, mikä hänellä oli mielessä. Etelä-Pohjanmaalla on takanapäin piikitelty, että vieras varmaan tuli kaffeen puokooksis (Jalasjärvi) tai kaffin persoos (Laihia).

Kahvin mieliteko on ilmaistavissa yhdelläkin sanalla: kahvittaa tai kahvituttaa. Välillä kyllä tekee mieli toisenlaista juomaa, esimerkiksi kaljattaa tai limpsattaa. Veljeni ilmoitti pikkupoikana kylään mentäessä jo ovella, että häntä leivättää. Eräs kotileipuri sanoo, että hänen reseptinsä mukainen herkullinen suklaatorttu sopii syötäväksi aina, kun kakuttaa. Jaffa-appelsiineja on mainoksessa tarjottu nautittavaksi silloin, kun jaffattaa.

Joskus on niin hyvä mieli, että ihan laulattaa ja tanssittaa. Silloin voi alkaa menottaa ja on pakko suunnistaa karaokebaariin tai tanssiravintolaan. Jos taas leffattaa, täytyy astella elokuvateatteriin tai videovuokraamoon. Vähemmän harrastuksia on sillä hämeenkyröläisellä, jota ”vaivaa rysthollarin tauti: syättee, juattaa ja makuuttaa” eli jonka tekee mieli syödä, juoda ja nukkua.

Tapani Ruokanen kysyi joitakin vuosia sitten Suomen Kuvalehden pääkirjoituksessa, miksi ihmeessä naispappeuden vastustaja hakeutuu kirkon palvelukseen, jos aikoo rikkoa kirkolliskokousta ja Suomen lakia vastaan. Perustakoon oman kirkon, jos haluaa esipaimeneksi, ”jos oikein papittaa ja piispattaa”.

Äskeisten vaalikeskustelujen keskeiseksi kysymykseksi nousi, pitäisikö meidän liittoutua sotilaallisesti vai ei. Tulisiko meidän liittyä Natoon vai ei, haluammeko vai emme? Asiaa käsitteli myös paikallislehden pakinoitsija, ja otsikkona oli ytimekkäästi Natottaako?

Kahvittaa, menottaa ja muut edellä mainitut aiheutusverbit ilmaisevat psyykkistä tai fyysistä tilaa. Monet ovat samalla tavalla satunnaisia kuin mieliteotkin. Jos potisin autokuumetta, voisin hyvin sanoa, että minua mersuttaa, vaikka en ole koskaan ennen tämmöistä sanaa kuullutkaan.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 28.3.2006.