Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Mitä saalistaja saa?

Suomen kielessä on joukko staa, stää -loppuisia sanoja, niin sanottuja kaptatiiviverbejä, jotka merkitsevät pyydystämistä, keräämistä. Kantasana ilmaisee sen, mitä pyydetään. Esimerkiksi kalastamisen kohteena on kala ja linnustamisen kohteena lintu.

Tällainen sanasto on vanhastaan liittynyt etenkin riistanpyyntiin. Metsästäjä lähtee hirvestämään, ketustamaan, jänistämään (paikoin Länsi-Suomessa jänestämään), teerestämään tai sorsastamaan. Kalamies voi mennä esimerkiksi kuhastamaan, lohestamaan tai muikustamaan. Loppukesästä ravustetaan ja talvisaikaan on käyty jäillä hyljestämässä.

Sama asia on ilmaistavissa toisinkin. Voidaan esimerkiksi pyytää kalaa, olla kalassa tai kalalla, ampua hirviä, olla hirvimetsällä tai vaikkapa lähteä jänisjahtiin tai sorsanpyyntiin. Metsästää-verbi vaikuttaa merkityssisällöltään äkkipäätä oudolta, eihän metsää pyydystetä. Metsä onkin tässä kiertoilmaus: se tarkoittaa riistaa. Vanhastaan on Kainuussa käytetty metsästyksestä ja kalastuksesta verbiä viljastaa. Vilja tarkoittaa murteissa metsän ja veden antia, ravintona käytettävää riistaa ja kalaa.

Luonnonvaraisia eläimiä on pyydetty ja pyydetään syötäväksi tai esimerkiksi nahkansa vuoksi. Mutta luonnosta on kerätty muutakin tarpeellista. On marjastettu, pohjoisessa hillastettu, sienestetty, kävystetty, tuohestettu (= kiskottu koivusta tuohta), munastettu (= koottu lintujen tai muurahaisten munia) ja lehdestetty (= taiteltu puusta lehdeksiä). Lapin ja Raja-Karjalan jokivesissä on ainakin vielä 1930-luvulla helmestetty, harrastettu helmenkalastusta eli nykytermein helmenpyyntiä.

Ongelle lähtevä menee vaikkapa tunkion kupeeseen madostamaan (= kaivamaan syötiksi matoja), ja kissan tehtävänä maalla on hiirestää. Kovin suurta keruun vaivaa ei ole tarvinnut nähdä Porin seudulla, jossa on maidostettu, haettu tinkimaito talosta.

Saman mallin mukaan on luotu myös uudissanoja. Kun kerätään esimerkiksi haastattelemalla sanoja tai nimiä tieteellisiin ja muihin tarkoituksiin, sanastetaan ja nimestetään. Maksuja perittäessä tai muutenkin rahaa kerättäessä taikka huijattaessa rahastetaan.

Yhdenlaisesta metsästyksestä on kysymys silloinkin, kun Matti heilastaa eli riiaa naapurin tyttöä tai käy kylillä pimustamassa. Kansanomaisesti sanottuna pojat likastavat (flikastavat, plikastavat) ja tytöt pojastavat.

Saalistus ei aina tuo tulosta. Paattisten mies muistuttaakin yritteliäisyyden merkityksestä: ”Ko kalastaa ja linnustaa ja varastaa ja pillustaa, ni kyl joku luanistaa.”


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 3.2.1998.