Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Mitä löytyi?

Suomessa on liki 700 Löytö-nimeä (Löytölä, Löytöharju, Löytöoja, Löytöräme jne.) ja yli 300 Löytty-nimeä (Löyttyhaka, Löytynpelto, Löytynsaari jne.). Muitakin samankaltaisia nimiä on runsaasti (Löytäne, Löytänä, Löytämä, Löytäjä jne.). Löytty- ja Löytäne-nimet ovat keskittyneet Länsi-Suomeen, ja Löytö-nimien päälevintäalue on puolestaan idässä.

Nimet näyttävät siltä, että niillä olisi jotakin tekemistä löytämisen kanssa. Näin toden totta onkin: nimet on johdettu löytää- tai löytä-verbistä (löytty = löydetty). Mutta mitä sitten on löytynyt ja mistä, ja miksi paikoille on annettu tällaisia nimiä?

Useimmiten on löytynyt itse paikka, juuri se, joka sitten on nimetty vaikkapa Löytyksi tai Löydöksi. Nämä paikat ovat olleet hankalia löytää ja havaita ja ovat kenties löytyneet ikään kuin sattumalta, yllättäen. Alavudella Löyttylampi on ”niin piilos, jottei sitä huomaak ku aivan äärestä”. Syrjäisillä sydänmailla liikkunut kulkija tai eränkävijä on soiden keskeltä voinut löytää vähäisen lammen. Lapinlahdella Löytölampi on ”sattumoesin tuolta metästä löötynnä että on ollut tuommonen putero ja siinä vettä”.

On voitu löytää myös viljeltäväksi sopiva maapalanen tai kelvollinen niittymaa. Kun Kuusamossa ”menomatkalla Rukalle hoksittiin tuo paekka, ei raevattu, niitettiin”, se sai nimen Löytökorpi. Joskus on joku huomannut omistavansa maata, jonka ei ole tiennyt itselleen kuuluvankaan. Rääkkyläläinen isäntä saattoikin todeta: ”Mie ku en tiennä että miullaik on siellee muata niin mie pistin sen nimeks Löytömua.”

Toisinaan on löytynyt muutakin kuin itse paikka: esimerkiksi Paltamon Löytökorvesta paljon lakkoja, Tuusniemen Löytölammesta raha-aarre ja Koijärven Löytyn pellosta eksynyt mulli. Kajaanissa lehmiään kotiin odottava talonväki tiesi löytävänsä viivyttelijät Löytölehdosta. Hurjempiakin löytöjä on tehty: Vilppulassa Löytynlammesta ja Kivijärvellä Löytösuosta löytyi kuollut mies, Mouhijärvellä Löytyn pellolla olevasta ladosta hirttäytynyt nainen ja Iisalmessa Löytöniityltä pikkulapsi heitteille jätettynä.

Tarinat eksyneiden, kuolleiden ja aarteiden löytymisistä ovat voineet syntyä vasta sen jälkeen, kun nimet jo oli annettu. Sisällöltään läpinäkyvät nimet ovat nimittäin houkutelleet nimenkäyttäjiä keksimäänkin erilaisia löytymistarinoita. Ihmeellisimmät tarinat lienevät kuitenkin pikemmin tosia kuin keksittyjä.

Perhossa oli lehmänhakumatkalla ollut nainen synnyttänyt lapsen suolle ja pannut sen sitten mättäälle, jonka kohdalla olevaan mäntyyn hän laittoi punaisen alushameensa merkiksi. Nainen meni noutamaan lehmät ja tullessaan löysi lapsen siitä, mihin sen oli jättänyt. Tästä sai suo nimen Löytöneva.



TERHI AINIALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 11.11.1997.