Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Mihin fingelskaa tarvitaan?

Mieleeni on jäänyt hauskoja kielimuistoja Kanadasta, jossa asuin muutama vuosi sitten runsaan vuoden kanadansuomalaisten parissa.

Saavuttuani sinne lokakuun lopulla menin heti mukaan kuoroon. Kun ihmettelin, miksi miehiä on niin vähän, vierustoveri selitti muina naisina: ”On heitä enemmän, mutta he ovat nyt muusia hunttaamassa.” Hölmistykseni nähdessään hän selvitti, että nyt hirvenkaatoaikaan monet miehet menevät viikoksi pariksi eräkämpälle hirvijahtiin (moose ’hirvi’, hunt ’metsästää’).

Talvi tuli runsaslumisena niin kuin Pohjois-Ontariossa yleensäkin. Kun eräs ”misis” myöhästyi lumentulon takia kirkosta, hän selitti tohkeissaan: ”Mä jäin mun kaaran kanssa raiveille stak, ja mä sovelsin ja sovelsin” (driveway ’pihatie’, stuck ’kiinni’, shovel ’lapioida’).

Talomme kylpyhuonetta piti fiksata (fix ’korjata’), ja Viljo tuli apuun tinksiensä kanssa (things ’tavarat’, ’asiat’ jne., yleissana, vähän niin kuin meillä nykyään juttu). Siinä touhussa sattui putkivuoto ja Viljo hädissään sanomaan: ”Nyt pitää äkkiä koolata Albertille, kun sillä on ne lummarin tulsut” (call ’soittaa’, plumber ’putkimies’, tools ’työkalut’).

Miehet pohtivat autonrenkaiden paremmuutta: Nokian tairit (tire) olivat muuten hyviä, mutta ”porkupainille ne ovat kuin kändiä vaan” (porcupine ’piikkisika’, candy ’makeinen’).

Kanadansuomalaisten puhetta seuratessani ihmettelin jatkuvasti, mihin ja miksi he tarvitsevat englannin sanoja. Olisi luullut, että he lainaisivat niitä sellaisille uusille käsitteille, joille ei ollut olemassa suomen sanaa. Niitä on kuitenkin vähän. Enimmäkseen englannista otetaan sanoja aivan tavallisille arkikäsitteille, kuten haussi (house ’talo’), petiruuma (bedroom ’makuuhuone’), maini (mine ’kaivos’), paasi (boss ’pomo’) tai leipuri (labourer ’työläinen’). Amerikansuomen kuuluisin tallentaja Pertti Virtaranta on työryhmineen koonnut niistä n. 4 500 sanaa käsittävän sanakirjan.

Huomasin, että ensimmäisen polven siirtolaiset lainaavat englannista lähinnä sanoja, toisen polven puhujilla kuulee enemmän myös englannin rakenteita. Sanat ovat enimmäkseen suomalaisen suuhun sopivammiksi väänneltyjä, mutta jonkin verran käännetään myös suoraan. Kuulosti aika kolkolta, kun sairaalaan joutuneesta kerrottiin, että hän ”makaa toisella lattialla” (2. floor ’kerros’). Onneksi hän pian pullas truu (pull through ’toipua’).

Joskus fingelskaa ilmeisesti tarvitaan sanojen merkityksen hienojakoisen eron ilmaisemiseen. Tärkeä ruokalaji mojakka (mulligan stew) näytti ja maistui suomalaiselta lihakeitolta, mutta jokin pieni ero siinä kuulemma on. Ja Amerikan haussi on tietysti aivan muuta kuin suomalainen talon tönö.

Ulkopuolisena ”Suomi-vieraana” tulin huomaamaan myös, että fingelskaa tarvitaan ennen muuta siihen samaan kuin yleensäkin slangia ja muita ryhmäkieliä: me-hengen vahvistamiseen.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 13.8.2002.