Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Mausteita maailmalta

Entisaikaan kirkkoon tultiin usein pitkien matkojen takaa. Ei siis ihme, vaikka sanankuulija nukahtikin penkkiin. Yhtenä varokeinona saattoi olla inkiväärinpala, joka oli varattu taskuun. Kun sen pisti suuhunsa, niin kielen päältä leviävä poltteleva maku kyllä piti valveilla.

Inkivääri on tunnettu Suomessa satoja vuosia; sen mainitsee jo Mikael Agricola. Inkivääri lienee kotoisin Intiasta, ja samalta suunnalta on lähtöisin myös kasvin nimi. Kreikan, latinan ja ruotsin kautta nimitys on tullut myös suomeen. Samaa lähtöä on niin ikään esimerkiksi englannin ginger. Sanan loppuosa tarkoitti alkuaan juurta, ja nimenomaan kasvin juurakosta inkiväärimauste saadaankin.

Vahva-arominen inkivääri oli aiemmin käypä rohto etenkin yskään ja nuhaan. Nykyisin luontaistuotekaupat myyvät inkiväärikapseleita lihas- ja nivelkipuihin. Muitakin mausteita on vanhastaan laajalti käytetty lääkkeinä.

Agricola tunsi myös neilikan. Sana on lainattu ruotsin kautta saksasta, jossa se on merkinnyt alkuaan pientä naulaa. Nimitys viittaa mausteneilikkapuun kukannupun muotoon, ja juuri kuivattuja kukannuppujahan mausteena käytettävät neilikat ovat. Kotoisissa puutarhoissa kukkivat neilikat puolestaan saivat nimensä, kun niiden tuoksun huomattiin muistuttavan trooppista mausteneilikkaa.

Neilikoita, murteissa myös neelikoita, nielikoita tai nääliköitä, on vanhastaan pureskeltu tupakan asemesta, ja saattoivatpa tansseihin lähtevät tytötkin pistää niitä suuhunsa, ettei henki olisi haissut pahalle. Samaa keinoa käyttivät muuten myös kiinalaiset virkamiehet parituhatta vuotta sitten, keisarin määräyksestä.

Kanelia on käytetty Suomessa jo useita satoja vuosia. Sitä ripoteltiin paitsi rusinasoppaan ja leivonnaisiin myös kahviin, ja lisäsipä joku sitä teehenkin. Sana kaneli on lainaa ruotsin kautta ranskasta, jossa se on merkinnyt alkuaan pientä putkea. Nimitys viittaa aidon kanelitangon ulkonäköön. Mauste valmistetaan nuorten versojen kuoresta, ja tämän ovat tienneet täkäläisetkin, sillä kanelia on nimitetty myös kanelinparkiksi.

Vähän samantapainen on myös vaniljan nimityksen alkuperä. Vaniljan toivat espanjalaiset Eurooppaan kaakaon mukana 1500-luvulla Meksikosta, ja espanjalaisperäinen on mausteen nimityskin. Se tarkoittaa oikeastaan palkoa, sillä vaniljan kuivattu kotahedelmä, josta mauste saadaan, on palkomainen. Espanjan sana on puolestaan lainaa latinan palkoa merkitsevästä sanasta vagina; sama sana tarkoittaa myös naisen emätintä.

Kardemumman nimi on peräisin kreikasta, jossa se alkuaan tarkoitti krassia. Tästä pullamausteesta on suomessa runsaasti kansanomaisia väännöksiä. On kaalimummua, kaartemummoa, kaatimummaa, kaartimummoa ja jopa kraatalimammaa. Eipä ihme, että joku koiranleuka Tornionlaaksossa nimitti mausteen reservinämmäksi.


KIRSTI AAPALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 8.12.1998.