Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Maurien jäljillä

Maurin päivää vietetään 22.9. Tämän 40- ja 50-lukujen suosikkinimen vieraskielisiä vastineita ovat mm. Mauritz, Moritz, Maurice ja Maurizio. Maurin nimipäivä on sama kuin katolisen pyhimyskalenterin Pyhän Mauritiuksen (Mauriciuksen) muistopäivä. Legendan mukaan Mauricius oli keisari Maximianuksen (286–305 jKr.) joukoissa palvellut pohjoisafrikkalainen kristitty legioonankomentaja, joka kuoli marttyyrinä nykyisessä Sveitsissä, paikassa jonka nimi on hänen mukaansa Saint-Maurice. Pyhästä Mauritiuksesta muistuttavat eräät muutkin Keski-Euroopan Sankt Moritz -nimet. Sen sijaan Mauritiuksen saarivaltion nimi juontuu Alankomaiden vallan ajalta, Vilhelm Oranialaisen seuraajalta Moritsilta.

”Mauri on tehnyt tehtävänsä, mauri saa mennä” on yhteiseurooppalaista fraasiperintöä. Sanonta viittaa kiittämättömyyteen, jota auttaja saa osakseen autetulta. Mutta mikä on mauri ja mistä tähän yhteyteen tullut? Lause on peräisin Friedrich von Schillerin näytelmästä Fiesco, jonka nimihenkilö suunnittelee Genovan dogen syrjäyttämistä ja palkkaa käsikassarakseen maurin, tunisialaisen Hassanin. Kun Fiesco käskee Hassanin tiehensä, tämä sanoo kuuluisan repliikkinsä. Schillerin Fiesco on jäänyt unohduksiin toisin kuin Shakespearen Othello, Venetsian mauri – vain Hassanin sanonta elää sananpartena.

Mihin pohjautuvat nimet Mauri ja Mauritius? Alun perin maurit olivat  Luoteis-Afrikan berbereitä, muinaisen Mauretanian asukkaita. Sittemmin maureiksi on nimitetty Pohjois-Afrikan islaminuskoisia berbereitä, arabeja ja mustia sekä nykyisen Mauritanian mustien ja berberien jälkeläisiä. Klassisen latinan pohjoisafrikkalaista merkitsevän maurus-sanan merkitys muuttui aikojen kuluessa tarkoittamaan mm. tummatukkaista, -ihoista tai mustaa (italian moro), muslimia (espanjan moro, portugalin mouro) ja yleensä tumma (nykykreikan mavros). Maureja olivat myös moriskot, kristinuskoon kääntyneet Espanjan maurit, jotka 1600-luvulla karkotettiin  Pohjois-Afrikkaan. Sieltä saapuneet maurit olivat valloittaneet Andalusian vuonna 711. Osin 1490-luvulle jatkunut maurilaiskausi oli Espanjan historiassa tieteiden ja taiteiden kukoistusaikaa; sen perintöä ovat Granadan ja Córdoban palatsit, suihkulähteet ja moreskit, islamin taiteen kasviornamentit.

Saksalaisella kielialueella tunnetaan Mohrenkopf, ”maurinpää”, suklaakuorrutteinen valkuaisvaahtoa sisältävä leivonnainen, jollaisia meillä nykyään sanotaan pusuiksi tai suukoiksi. Ruotsin mauria vastaava sana morian on suomessa vääntynyt murjaaniksi. Sana on nykyään tuttu lähinnä tiernapoikanäytelmän murjaanien kuninkaasta. Sen sijaan mauriainen, erään mustanrusken muurahaisen nimitys, on lainautunut, kuten muurahainenkin, samaa merkitsevästä muinaisskandinaavisesta maurr-sanasta.

Alussa mainittu Pyhä Mauritius oli Baltiassa toimineiden naimattomien hansakauppiaiden suojelija. Nämä ottivat tummaihoisena kuvatun suojelijansa mukaan kiltanimekseen Mustapäät. Heitä seuraten runoilija P. Mustapää, Martti Haavio, otti kirjailijanimensä. Mustapäiden kiltatalojen julkisivujen Pyhän Mauritiuksen kuva on heraldisesti sukua esimerkiksi Korsikan vaakunassa esiintyvälle maurin profiilille, joka symboloi muslimeista saavutettua voittoa. Profiili ei muistuta katolisen tradition haarniskoitua Pyhää Mauritiusta, ampujien ja jalkaväen suojeluspyhimystä. Kuvatraditio on siis ainakin tässä tapauksessa siirtynyt uuteen maahan eri tahtia kuin kirjallinen.


MARJATTA VILKAMAA-VIITALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 21.9.2004.