Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Maksa arvolla?

Helsingin seudun liikennetiedotuksessa saatiin jo hyvissä ajoin ennen sähköisen matkakortin käyttöönottoa tottua sellaisiin hämmennystä herättäviin kehotuksiin kuin ”Maksa arvolla”. Nyt, kun uuteen lippujärjestelmään siirrytään lopullisesti, lauseen merkitys lienee jo useimmille selvinnyt. Arvoitus ratkeaa viimeistään sähköisen lipun tilauskortin avulla: ”Matkakorttiin ladattua rahaa eli arvoa voidaan käyttää kertamatkojen maksamiseen.”

Paitsi rahaa, sähköiseen korttiin voidaan ladata myös aikaa. Tässä yhteydessä sitä ei kuitenkaan sanota ajaksi vaan kaudeksi, joten opastustekstien lukija on saanut eteensä myös toisen arvoituksellisen lauseen ”Lataa kautta”. Tilauskortissa asia kerrotaan tarkasti: ”Korttiin voi ladata aikaa eli matkustuskautta” ja ”Arvolla voi maksaa myös vyöhykelisän, jos korttiin on ladattu arvon lisäksi kaupungin sisäinen kausi”.

Sekä maksa arvolla että lataa kautta ovat ihan hyvää suomea. Niiden hämmennysvaikutus perustuu siihen, että tutuilla sanoilla arvo ja kausi onkin uudet merkitykset: ne pitää oppia uudessa käyttöyhteydessä. Maksa arvolla herättää monenlaisia mielikuvia – lääketieteen maksa-arvoista aina sanan arvo sijamuotoon. Ainakin kieli-ihminen nimittäin näkee muodossa arvolla välähdyksenomaisesti tapaa ilmaisevan adessiivin (vrt. ”kunnioituksella”), jonka mielessään salamannopeasti korjaa muotoon arvokkaasti... Lataa kautta taas kuulostaa monen korvaan vajaalta ilmaukselta, koska sanan kautta tulkitsee ensin postpositioksi ja jää siksi odottamaan, minkä kautta ja mitä pitäisi ladata. Koska väärät tulkinnat ovat mielettömiä, mitään todellista erehtymisen vaaraa ei kuitenkaan ole.

Pääkaupunkiseudun matkakorttiuudistukseen liittyy paljon kielellisiä valintoja. Arvo ja kausi ovat varmaan omiaan herättämään kiinnostusta, ovathan ne tyylikkäitä verrattuna arkisiin sanoihin aika ja raha. Jonkun mielestä sananvalinta voi olla myös ärsyttävää konstailua; ärsytys saattaa liittyä harmiin siitä, että uusi järjestelmä ylipäänsä tuntuu turhalta ja kalliilta.

Onkohan sekin tietoinen valinta, että vanhoja lippuja on ruvettu kutsumaan pahvilipuiksi? Mielikuvaan pahvilipun käyttäjästä siirtyy ainakin monelle helsinkiläiselle sanan pahvi arkinen slangimerkitys ”tyhmä” ja ”typerä”. Siinäpä lisäkimmoke hankkiutua eroon vanhasta ja siirtyä uuteen matkakorttikauteen.


RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.1.2003.