Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Maailman vaikein sana

Lehdissä oli kesällä uutinen, jossa kerrottiin, että kielitieteilijät ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mikä on maailman vaikein sana kääntää. Sana on tšilubankielinen ilunga, jonka merkitys on ’henkilö, joka on valmis antamaan anteeksi solvauksen ensimmäisellä kerralla, sietämään sitä toisella kerralla mutta ei koskaan kolmatta kertaa’.

Oliko uutinen totta vai pilaa? Totta oli ainakin se, että tšiluba-niminen kieli on olemassa. Se on yksi Kongon virallisista kielistä. Totta voi olla myös se, että tuossa kielessä esiintyy sana ilunga, jolla on mainittu merkitys. Epäillä sen sijaan sopii, että kielitieteilijät olisivat yksissä tuumin pystyneet valitsemaan vaikeasti käännettävistä sanoista vaikeimman. Kun maailmassa arvioidaan olevan 4 000–7 000 kieltä, tehtävä tuntuu jokseenkin mahdottomalta.

Sanaan ilunga rinnastuvia sanoja on varmasti muitakin. Suomessakin niitä on, ellei kirjakielessä niin ainakin murteissa. Enontekiöllä tunnetaan sana kunteusnulppo, yhdyssana, jonka osat ovat kunteus ’kolmivuotias urosporo’ ja nulppo ’sarvensa pudottanut’. Koko sanan merkitys on  ’neljännellä ikävuodellaan syystalvella kuohittu ja sen johdosta sarvensa keskitalvella pudottanut urosporo’.

Kunteusnulppo on kulttuurisidonnainen sana. Se on voinut syntyä ja elää vain yhteisössä, jossa poronhoito on keskeisessä asemassa. Se kuuluu poromiehen ammattikieleen, hänen sanastoonsa. Poromiehelle pelkkä poro on liian ylimalkainen. Hän tarvitsee sen tilalle paljon tarkemman nimitysten joukon, itse asiassa kymmeniä nimityksiä eri-ikäisille, eri sukupuolta oleville, kuohituille ja kuohitsemattomille, sarvellisille ja sarvensa pudottaneille poroille.

Etelän mies ei näin tarkkaa luokittelua kaipaa. Hänelle porotokka on joukko samanlaisia eläimiä. Yhtä vähän hän kaipaa sanoja etukieska, hankaperä, linnunvarvas, poikkinokka tai suovankanta – erilaisia poron korvamerkkejä kaikki.

Samalta Länsi-Lapin alueelta kuin kunteusnulppo on toinenkin sana, jolla on varsin pitkälle erikoistunut merkitys. Kyseessä on mateen koukkukalastukseen liittyvä termi. Lappilainen kalamies voi sanoa, että madekoukut pitää käydä kokemassa aikaisin aamulla, ettei made ehdi huojentaa, oksentaa nielemäänsä syöttikalaa ja siinä olevaa koukkua. Huojentaessaan made käyttäytyy siis hiukan samalla tavalla kuin sisilisko, joka kiinni jäämisen pelosta pudottaa häntänsä.

Enempää yleiskielessä kuin murteissakaan ei ole sanaa, joka sopisi sisiliskon pelastautumisyrityksen kuvaamiseen. Tapahtumalle, jossa made oksentaa nielemänsä syöttikalan, on – kuten nähtiin – ainakin yhdessä kolkassa maata oma sanansa. Miksi? Siksi, että sana liittyy elinkeinoon, kalastukseen. Mateen saamisella tai saamatta jäämisellä on vaikutusta kalastusta harjoittavan ihmisen elämään, toimeentuloon. Tämä tekee sanasta tarpeellisen.

Sisiliskon häntää ei sure kukaan. Toisin on, jos made onnistuu pääsemään pakoon ja perhe jää ilman kalakeittoa.



MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.12.2004.