Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lomake vai kaavake?

Kielenhuoltotietoinen lukija varmaan ihmettelee otsikon kysymystä. Eikö vastaus ole selvä: lomakkeen paremmuuttahan on kielioppaissa toitotettu maailman sivu. Kollegani Kielitoimistossa ryhtyi kuitenkin hämmentämään selvää asiaa kysymällä, mihin oikein perustuu ohje, että lomake on parempi kuin kaavake.

Muistelimme, että kaavake-sanaa ei pidetä hyvänä, koska se on etäällä kantasanan kaava merkityksistä. Lomake on selvempi sana: siinä on tyhjiä paikkoja eli ”lomia”, jotka täytetään tiedoilla. Se käy järkeen. Mutta mistä olemme tämän selityksen oppineet? Aina voi epäillä kielenhuolto-oppaiden klassikkoa E. A. Saarimaan Kielenopasta vuodelta 1947.

Saarimaa on tosiaan ottanut asiaan kantaa, mutta päinvastoin kuin oletimme. Hän esittää ensin, miten ke-loppuiset johdokset tarkoittavat yleensä jotakin pienempää tai samankaltaista kuin kantasana: kieleke, lahdeke, linnake jne. Sitten hän toteaa, että myös sellaiset ”uudissanat” kuin kaavake, parveke ja sarake noudattavat hyväksyttäviä malleja. ”Sen sijaan lomake ei ole tässä suhteessa moitteeton, koska ei ole kysymys pienestä lomasta eikä loman kaltaisuudesta.”

Saarimaa siis piti kaavaketta ainakin sananmuodostuksen kannalta lomaketta parempana. Hän jäi kannassaan häviölle, mutta keille? Samaan aikaan kuin Saarimaa kirjoitti opastaan, toimitettiin myös Nykysuomen sanakirjan ensimmäistä osaa. Siinä on hakusanan kaavake kohdassa päinvastainen ohje: paremmin lomake. Kannanottojen erilaisuus on sitäkin yllättävämpää, kun tietää, että sanakirjan toimitus teki työtään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran alaisuudessa kysyen ja noudattaen saman seuran alaisen kielivaliokunnan ohjeita. Saarimaa taas oli tämän valiokunnan jäsen.

Kielitoimistossa on säilytteillä se neljän miljoonan sanalipun kokoelma, jonka perusteella Nykysuomen sanakirja aikoinaan tehtiin. Sanat on poimittu monenlaisista teksteistä. Selviäisikö arkistosta syy sanakirjan kantaan lomakkeen paremmuudesta? Laatikoista löytyy suunnilleen yhtä paksu nippu lomaketta ja kaavaketta. Vain parista lipusta käy ilmi tieto, että lomake olisi parempi kuin kaavake; lähteenä on artikkeli, joka on julkaistu Kotikielen Seuran lehdessä Virittäjässä vuonna 1920.

Kyseisessä Oikeakielisyyttä-palstan artikkelissa viitataan lehtijuttuun, jossa oli käytetty sanaa ”tuloilmoituskaavake”, vaikka kyseisen veroasiakirjan otsikkona on ”Lomake”. Siitä kirjoittaja saa aiheen huomauttaa, että näitä sanoja sekoitetaan yleisesti. Hänellä on selvät sävelet kaavakkeen ja lomakkeen käytön rajoista: ”Lomake (blankett) sisältää tyhjiä ’lomia’, jotka käytettäessä täytetään; kaavake (formulär) annetaan käyttäjän malliksi, ohjeeksi, jonka mukaan hänen tulee omakätisesti kirjoittaa sanottavansa kokonaan.” Kirjoittaja myöntää, ettei lomake ole muodoltaan kovin onnistunut.

Kaavake-sanan käyttö esitetyllä tavalla on tainnut unohtua jo vuosikymmenet sitten. Jäljelle on jäänyt vain epämääräinen perimätieto lomakkeen paremmuudesta, kun kyseessä on paperi, jossa on lomat. Kollegani viaton kysymys jäi hämmentämään mieltämme: onko lomake-suositukselle sittenkään tarpeeksi perusteita?


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.1.2006.