Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lokakuu vai viinikuu?

Latinalaisperäiset kuukausien nimet on omistettu roomalaisille jumalille, keisareille ja juhlille – tai ne on yksinkertaisesti johdettu lukusanoista. Tätä nimikäytäntöä noudattavat nykyään lähes kaikki Euroopan kielet, myös lähisukukielemme viro.

Esimerkiksi nykyruotsin januari ’tammikuu’ on omistettu Janus-jumalalle, mars ’maaliskuu’ sodanjumala Marsille, maj ’toukokuu’ hedelmällisyyden jumalille Maiukselle ja Maialle sekä juni ’kesäkuu’ naisten suojelushengelle, Juno-jumalattarelle. Juli ’heinäkuu’ on omistettu Julius Caesarille ja augusti ’elokuu’ Augustukselle. Februari ’helmikuu’ on latinan Februarius, puhdistuskuu. Se oli roomalaisen ajanlaskun mukaan vuoden viimeinen kuukausi, ja silloin noudatettiin pakanallisia puhdistusriittejä.

Roomalainen vuodenlasku alkoi maaliskuusta, joten april ’huhtikuu’ on toinen kuukausi. September ’syyskuu’ -sanan takana on latinan septem ’seitsemän’. Oktober ’lokakuu’, november ’marraskuu’ ja december ’joulukuu’ puolestaan on johdettu lukusanoista octo ’kahdeksan’, novem ’yhdeksän’ ja decem ’kymmenen’.

Suomalaiset ovat ratkaisseet asian toisin. Meillä käytetään omaperäisiä nimiä, jotka on osittain muodostettu ruotsin vanhojen nimitysten mallin mukaan. Joulukuuta ja elokuuta lukuun ottamatta kuukausien suomalaiset nimet mainitaan jo 1544 ilmestyneessä Agricolan rukouskirjassa, jossa kansalle annetaan muistisääntöjä siitä, mitä kunakin kuukautena tulee tehdä.

Ensimmäinen merkintä sanasta joulukuu on vuodelta 1584; esikuvana oli ruotsin julmånad. Agricola käytti joulukuusta nimitystä talvikuu. Kesäkuun esikuvana on ruotsin midsommarmånad ja heinäkuun ruotsin hömånad. Elokuu (ruotsin skördemånad) esiintyy ensi kerran 1630 Hemminki Maskulaisen virsikirjassa. Agricolalla elokuu on vain latinan mukainen augustus. Syyskuu oli vanhassa ruotsissa höstmånad.

Muille kuukausien nimille ei voida osoittaa vieraita esikuvia. Tammikuun alkuosa tammi on todennäköisesti tarkoittanut alkuaan akselia, napaa, keskipuuta. Tammikuu olisi siis vuoden napa. Helmikuun alkuosa helmi tarkoittaa ilmeisesti puun oksille muodostuvaa jäähelmeä, joka tuohon aikaan vuodesta kiinnittää luonnontarkkailijan huomion. Maaliskuun alkuosa maalis on selitetty kahdella eri tavalla. Alkuosana olisi sana maa; se olisi maallinen kuukausi, jolloin lumi alkaa sulaa ja pälviä tulee näkyviin. Todennäköisempää kuitenkin on, että maalis olisi samaa kuin mahla; viron vanhassa kirjakielessäkin on mahlakuu, maalakuu, joka tosin tarkoittaa huhtikuuta. Alkuperäinen merkitys olisi ollut ’kuukausi, jonka aikana mahlaa alkaa kehittyä puihin’.

Nimitys huhtikuu johtuu siitä, että keväthankien aikana kaski- eli huhtapuut kaadettiin kuivumaan. Huhti on yhdyssanan alkuosana esiintyvä muoto kaskimaata tarkoittavasta sanasta huhta. Toukokuu on aika, jolloin tehdään kevätkylvöt. Touko tarkoittaa kevätkylvöä, kasvavaa viljaa ja suviviljaa.

Lokakuun alkuosa tarkoittaa likaa, lokaa. Ruotsalaisten vanha ehdotus tämän kuun nimeksi oli vinmånad, siis viinikuu. Marraskuu on kuukausi, jolloin luonto on jo martaana, jolloin se siis melkein kuolleena vaipuu talviuneen. Se voi myös olla kuukausi, jolloin martaat eli vainajien henget ovat erityisesti liikkeellä. Vainajainpäiväähän on vanhastaan vietetty marraskuussa. Ihon kuollutta sarveiskerrosta, nahan pintaa tarkoittava marraskesi on alkuosaltaan samaa sanaa.

SATU TANNER

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.10.1997.