Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kyrenius – jouluevankeliumin kompastus

Tapahtuu näinä päivinä, että jouluevankeliumi kaikuu taas kaikkialla kristikunnassa, eikä vain kirkoissa, vaan ainakin täällä Suomessa monenmoisissa joulujuhlissa lastenkerhoista vanhustenpiireihin, ja tietenkin kodeissa. Muutama vuosi sitten uudistetussa suomennoksessa on nyt kohta, joka tuottaa tottumattomalle lukijalle outoudellaan ylimääräistä jännitystä. Tuttavani kertoi siitä viime jouluna onnettomana näin: ”Vaikka kuinka harjoittelin, niin enkös siinä lukemisen jännityksessä kuitenkin kompastunut siihen sanaan.”

Kompastuksen aihe on Syyrian käskynhaltijan nimi, joka ennen tunnettiin maaherra Kyreniuksena. Raamatunkäännöskomitea katsoi hyväksi korjata tämän kreikasta tulleen nimimuodon latinan asuun Quirinius. Sinänsä se on looginen muutos, olihan kyseessä roomalainen virkamies. Sama korjaus on tehty viime vuosikymmeninä monen muunkin kielen raamatunkäännökseen.

Tavalliselle latinaa taitamattomalle suomalaiselle tulee Quiriniuksen kanssa lukuongelmia jo harvinaisen Q-kirjaimen takia. Kun Q:hun liittyy u ja i, niin mistä ihmeestä hän voi tietää, että kyseinen tavu lausutaan kvi-? Ja kun hankalaan alkuun on kompastunut, siinä menee häränpyllyä koko sana. Lukuohje olisi vähintäänkin ollut tarpeen.

Herra Kyrenius hallitsi Syyriaa jouluevankeliumin erikielisissä käännöksissä kauan siitä luonnollisesta syystä, että Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Kreikankieliset nimiasut oli helppo ottaa mukaan myös käännöksiin. Näin teki Raamatun saksantaja Luther, jonka käännös taas oli meidän Agricolamme tärkeä esikuva. Niinpä Kyrenius esiintyy Agricolalla (UT 1548): ”Kyrenius oli Waldamies ylitze Syrian maan.”

Useimmat Uuden testamentin erisnimistä ovat siis kreikkalaisperäisiä. Paljon nimistöä on saatu kuitenkin myös latinan kautta, esimerkiksi monet ”suomalaisiksi” vakiintuneet nimet: Pietari (Petrus), Paavali (Paulus) ja Tuomas (Thomas). Edellisessä raamatunkäännöksessä näkyi muutenkin selvästi sama suomalaistamisperiaate, joka vallitsi vuosisadan alkupuolella yleisesti historian tai maantieteen nimissä: Kaarle, Kustaa, Jaakko; Hampuri, Syyria. Nyt on taas käännytty suosimaan alkukielisiä nimimuotoja. Siksi varmaan keksittiin Kyreniuskin, joka oli saanut hallita rauhassa yli neljäsataa vuotta.

Voi tietysti kysyä, oliko tarpeen nyt syöstä vallasta Kyrenius, joka tosin esiintyy Raamatussa vain kerran, mutta sitäkin tärkeämmässä kohdassa. Vakiintuneisuus – yksi käännöksen uudistustyön periaatteista sekin – olisi tässä yhteydessä saanut painaa enemmän kuin ”oikea” asu. Näin olisi säästytty turhalta kompuroinnilta.

Mutta on jouluevankeliumin nykykäännöksessä toki monta ilonaihetta. Riemastuttavin uutuus on mielestäni kohta, jossa paimenet vanhan käännöksen juhlavan kehottelun ”Menkäämme nyt Beetlehemiin” sijasta hihkaisevat enkelien ilosanomasta innoissaan: ”Nyt Betlehemiin!” Siinä on menoa eikä meininkiä.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 22.12.1998.