Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kun läheinen arkutetaan

Jouduin elokuussa veljeni kanssa asioimaan hautaustoimistossa. Toimiston johtaja puhui isämme arkuttamisesta. Tämän sanan kuulin ensimmäistä kertaa. Uutuuttaanko se oudostutti?

Vainajan ylle on tapana panna pitkä valkea paita ja jalkaan sukat. Kansanomaisesti onkin puhuttu pukemisesta tai puettamisesta. Puettaa-verbiä on käytetty laajalti länsimurteissa myös lapsen tai morsiamen pukemisesta, siis avuttoman tai apua tarvitsevan pukeisiin panemisesta. Ruumiin pesijää ja pukijaa on sanottu puettajaksi, kuolinvaatetusta puetusvaatteiksi. Kansanomaista mustaa huumoria edustaa loimaalaisten haaste naapurikylän pojille: näitä kehotetaan panemaan puetusvaatteet ylle jo ennen tappelun aloittamista.

Etenkin Länsi-Suomessa on puhuttu myös ruumiin vaatettamisesta, vaatehtimisesta, vaatittamisesta tai vaatitsemisesta. Näitäkin sanoja on lisäksi käytetty morsiamen pukemisesta häitä varten.

Samaa merkitsevät sanat eivät aina sovellu täsmälleen samoihin yhteyksiin. Sanojen tehtävänjakoa kuvaa seuraava Vampulasta muistiin merkitty tieto: vainaja puettiin tai puetettiin, mutta ”elossa olevat ihmiset vaatetti ittens tai pani vaatteet yllens”. Monin paikoin Itä-Suomessa taas vainajalle pantiin kuolinpaita päälle.

Varsinais-Suomessa, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä pohjoisempanakin ruumiin vaatettamisesta ja arkun koristamisesta on käytetty teonsanaa hankkia tai hankita. Samoilla sanoilla on ilmaistu myös morsiamen ja häähuoneen koristaminen juhla-asuun.

Savossa ja Keski-Suomessa vainaja on ummistettu: nostettu laudalle tai arkkuun ja peitetty valkoisella vaatteella. Peitevaatetta on nimitetty ummistusliinaksi, vainajalle puettavia vaatteita ummistusvaatteiksi. Lönnrotin sanakirjakin (1866–1880) mainitsee ummistaa-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi ruumiin kietomisen käärinliinoihin. Ummistaminen on muutakin umpeen panemista tai sulkemista: silmät ummistetaan, myös piirakat ja kalakukko ummistetaan.

Vainajan pukemista, arkkuun asettamista, arkun koristelemista on Turun seudulla vanhastaan sanottu veippaamiseksi. Veipata-sanan lähteenä on ruumiin pukemista, käärimistä, kietomista tarkoittava ruotsin kielen verbi svepa.

Edellä esitellyt kansanomaiset ilmaukset tarkoittavat vainajan pukemista tai peittämistä, mutta samalla usein lisäksi pesemistä ja arkkuun asettamista. Tämä kaikki sisältyy myös arkuttamiseen.

Arkuttaa on hautaustoimistojen ammattikieltä. Se on kyllä moitteeton sana, mutta se kuulostaa juuri muotonsa vuoksi kovin tekniseltä: johonkin pakkaamisen tai säilömisen nimitykseltä. Samanlaisiahan ovat muodoltaan ja merkitykseltään purkittaa, tölkittää, pullottaa, pussittaa ja säkittää. Useimmiten ”arkuttamisen” sijasta puhutaan vainajan pukemisesta ja arkkuun laittamisesta, eikä tähän liity mitään sävyjä.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 26.3.2002.