Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kultainennoutaja ja suomenhevonen

Tällä palstalla oli toimittaja jokin aika sitten korjannut kirjoittamani sanan kultainennoutaja kahdeksi eri sanaksi ”kultainen noutaja”. Kysymys on kuitenkin yhdyssanasta – rodunnimestä kultainennoutaja. Sanojen yhteen kirjoittaminen on ollut ja on tärkeä keino osoittaa, että kyseessä on tarkasti määritelty ja vakiintunut ilmaus eli termi.

Yhdyssanaongelmia joudutaan usein pohtimaan ammatti- tai muiden erikoisalojen kielessä. Sienten suomenkielistä nimistöä parikymmentä vuotta sitten tarkistettaessa todettiin, että nimiä olisi syytä lyhentää ja tiivistää, siis tehdä niistä termejä: haurashapero (aikaisemmin ”hauras hapero”), oranssinuppiseitikki, valkonapalakki, männynherkkutatti (aikaisemmin ”männyn herkkutatti”). Kasvinnimissä on noudatettu samoja periaatteita: nevansirppisammal, lapinpaju, saksanpähkinä, mustapoppeli.

Hevosrotujen nimityksiä vahvistettaessa on pääperiaatteena ollut muodostaa selvästi paikannimistä johtuvat nimet genetiivialkuiseksi yhdyssanaksi: suomenhevonen, pohjoisruotsinhevonen, suurpuolanhevonen. Eräästä kansanedustajasta kerrottiin, että hän on suuri suomenhevosten ystävä. Tällöin tarkoitetaan nimenomaan rotua suomenhevonen. Jos olisi kirjoitettu ”Suomen hevosten ystävä”, olisi tarkoitettu yleensä Suomessa olevia hevosia.

Termeinä myös moniosaiset koirarotujen nimet kirjoitetaan yhteen, vaikka pitkät yhdyssanat saattavat tuntua joskus hankalilta. Esimerkiksi lauseesta ”auto ajoi suuren mustan terrierin yli” ei ehkä kaikille lukijoille selviä, ajoiko auto jonkin suurikokoisen väriltään mustan terrierirotuisen koiran yli vai onko kyseessä tietty palveluskoirarotu. Mutta jos kirjoitetaan ”suuren mustanterrierin”, on selvää, että on kyse mustaterrieri-rodusta.

Lauseessa ”pienen Maltan koiran turkin väri on valkoinen” lukija voi ajatella tarkoitettavan joko pientä saarivaltiota Maltaa tai pientä koiraa. Sen sijaan lause ”pienen maltankoiran turkin väri on valkoinen” on lukijalle selvä. Samoin ”vanhanenglanninlammaskoiran pentu” on eri asia kuin ”vanhan Englannin lammaskoiran pentu”.

Poikkeuksena ovat rodun nimitykset, joissa alkuosana on yhdysadjektiivi; niissä sallitaan sekä yhteen että erikseen kirjoittaminen: karkeakarvainen mäyräkoira tai karkeakarvainenmäyräkoira.

Rodunnimien kirjoitusperiaatteet ovat seuraavat: Nimitys kirjoitetaan yhdeksi sanaksi ilman yhdysmerkkiä, esimerkiksi suomenajokoira, irlanninsusikoira, karjalankarhukoira, kultainennoutaja. Yhdysmerkkiä käytetään normaalien oikeinkirjoitusperiaatteiden tapaan rinnasteisten yhdysosien välissä, siis joko karjalais-eurooppalainenlaika tai karjalais-eurooppalainen laika.


HELENA SUNI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 4.2.1997.