Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kuka muistaa puhosta?

Eräässä Itä-Helsingin aluelehdessä oli äskettäin juttu, joka oli otsikoitu ”Puhoksen ostoskeskuksesta kaikki kätevästi. Puotinharjun Puhos Oy palvellut jo 35 vuotta”.

Kaiken maailman ”hypersupermarkettien” rinnalla Puhos tuntuu virkistävän erilaiselta. Miten tämä Kiteeltä muistamani kylännimi oikein on eksynyt Helsinkiin? Se onkin aika erikoinen tarina ja liittyy siihen vaiheeseen, jolloin Helsingin lähiöihin alkoi 1960-luvun alussa nousta ensimmäisiä vaatimattomia kauppakeskittymiä. Kauppojen lisäksi niissä saattoi olla kampaamo, pesula, baari, pankki, posti ja ehkä virastojakin.

Uudelle kaupallisuuden ilmiölle piti tietenkin saada nimi, ja niinpä lehdissä käytiin jonkin aikaa vilkasta yleisökeskustelua siitä, olisiko englannin shopping center käännettävä osto- vai ostoskeskukseksi. Kielenhuoltajat pitivät sanoja samanveroisina; myöhemmin ostoskeskus tosin yleistyi. Lähiönuoret ”notkuvat” nykyään kylläkin mieluummin ostarilla.

Sanomalehti Uusi Suomi halusi kuitenkin ratkaista osto(s)keskus-kiistan omalla tavallaan: se julisti lukijoilleen sanakilpailun 1961. Se sai suuren suosion, vastauksia tuli viitisentuhatta. Loppusuoralle pääsi kaksi sanaa, ostola, jonka oli keksaissut yli viisisataa vastaajaa, ja puhto, jota tarjosi vain yksi. Tämä yksi oli kuitenkin tunnettu kansatieteilijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Kustaa Vilkuna.

Puhto on pohjalainen murresana, joka tarkoittaa taloryhmää. Sana oli jo unohtumassa, mutta Vilkuna halusi pelastaa sen uuteen tehtävään. ”Omasta vanhasta varastosta on mieluisinta lainata ja kasvattaa siitä uutta pääomaa”, hän perusteli niin vakuuttavasti, että voitti kilpailun. Hän esitti myös, että puhto-sanalla on mahdollisesti yhteys paikannimeen Puhos (mm. Kiteellä). Siitä kilpailuraati ei ollut vakuuttunut, mutta piti muuten puhosta vielä parempana (?!) kuin puhto-sanaa, jota rasitti mielikuva ’puhtaasta’.

Suuri yleisö oli kilpailun tuloksesta vähän äimänä. Monia tosin viehätti ajatus omaperäisen sanan nostamisesta uuteen käyttöön, toiset taas sanoivat suoraan, että puhos on huono, koska se ei herätä sen paremmin kaupallisia kuin muitakaan mielteitä. Kun kielilautakuntakin nousi näkyvästi vastustamaan puhosta, sen kohtalona näytti olevan unohdus.

Ainakin yksi kauppapaikka otti sanan kuitenkin omakseen, alussa mainittu Puotinharjuun 1965 avattu ostoskeskus. Siitä kertovissa lehtijutuissa vilisi puhos-sanaa, niin kuin se olisi hyvinkin yleinen sana ostoskeskuksesta. Puhos sointui hyvin Puotinharjuun, siinä kenties syy sanan elvytykseen. Se alettiin mieltää kuitenkin pian erisnimeksi: Puotinharjun Puhos. Siinä se on muistona eräästä sanakeksinnöstä, joka ei kovasta yrityksestä huolimatta koskaan päässyt yleiseen käyttöön.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 6.6.2000.