Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kuinka monta ällää?

Säveltä voi kuulostaa tutulta. Sekä lehdissä että esimerkiksi ylioppilasaineissa näkee kuitenkin tavan takaa kirjoitettavan, että jokin ”kuullostaa” joltakin. Miksi kielitaju ja sitä myöten oikeinkirjoitus horjuu?

”Kuullostaa”-muotoa käytetään paikoin murteissakin. Yleiskielisessä tekstissä vilahtelee muitakin samantapaisia murremuotoja, esimerkiksi ”arvelluttaa”, ”epäillyttää” ja ”kävellyttää”. Konsonantin kahdennuksen mallina ovat todennäköisesti infinitiivi- tai partisiippimuodot: kuulla, arvella, kuullut, arvellut.

Virheellinen muoto ”puollustaa” yhdistyy ilmeisesti kielitajussa astevaihtelulliseen puoltaa : puollan -verbiin. Oikeinkirjoituksen mukainen puolustaa on kuitenkin johdettu puolta tarkoittavasta sanasta puolus. ”Piirrustus” tajutaan vaistonvaraisesti muodostetun astevaihteluverbistä piirtää : piirrän, johon se merkityksensäkin puolesta liittyy. Yleiskielen mukainen muoto piirustus, kuten sen kantasana piirustaa, perustuu kuitenkin viivaa, piirtoa tarkoittavaan sanaan piiru.

Toisentyyppinen on sana verryttely, jota näkee välistä muodossa ”veryttely”. Taustalla on astevaihteluverbi vertyä : verryn, joka tarkoittaa norjistumista, notkistumista, vetreytymistä. Tästä syystä sanoissa verryttää, verrytellä ja verryttely tarvitaan kaksi r-kirjainta.

Usein toistuva virhemuoto yleiskieliseksi tarkoitetussa tekstissä on ”erillainen”. Länsisuomalaisille se on tuttu murteista. Sen mallina on pronominaalityyppi sellainen ( = millainen, tuollainen, tällainen), joka on syntynyt konsonanttien yhtäläistymisen tuloksena ilmauksesta sen lajinen. Kun epävarma kirjoittaja tavoittelee norminmukaista erilainen-muotoa, hän päätyy välistä toisenlainen-tyypin mallin mukaiseen uuteen virhemuotoon ”erinlainen”.

Myös sanan avoimuus kirjoitusasu tuottaa ongelmia. Monet kirjoittavat virheellisesti ”avoimmuus”, ikään kuin kyseessä olisi samanlainen vertailumuotoilmaus kuin esimerkiksi huonommuus. Näin ei kuitenkaan ole. Huonommuus (suuremmuus, paremmuus jne.) perustuu komparatiiviin huonompi : huonomman. Sana avoimuus puolestaan on johdettu adjektiivista avoin, jonka vartalossa (avoime-n) on vain yksi m-kirjain – kuten sanassa sydän : sydämen.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 3.11.1998.