Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Korhoset vastaan Virtaset

Korhoset ovat alkaneet juosta kilpaa Virtasten kanssa. Vielä 1970-luvulla välimatkaa yleisyystilaston kärkeen oli neljäntuhannen ihmisen verran, mutta siitämisin on ero alkanut kaventua. 1980-luvun puolimaissa oli kirittävä vielä noin 2 600 edellä juoksevan ohi, mutta nyt vuosituhannen vaihteen Virtasilla on enää vajaan 700 ihmisen etumatka. Milloin Korhoset pääsevät tuulettamaan pitkässä juoksussa saatua voittoaan?

Mutta eihän tässä näin pitänyt käydä! O. A. Kallion ”Savolaisia sukuja ja sukunimiä” -vihkosen mukaan Korhoset kilpailivat runsaat sata vuotta sitten johtopaikasta Hämäläisten, toisen itäsuomalaisen suursuvun kanssa. Ja mikäs oli kisatessa, sillä vielä 1800-luvun puolimaissa Virtasista oli hädin tuskin tietoakaan. Korhoset ja Hämäläiset olivat sen sijaan kasvattaneet sukuaan satoja vuosia savokarjalaisilla kaskimailla ja ulottaneet piiriään laajemmallekin, Kainuuseen ja Pohjanmaalle.

Ja sitten ponnahtivat Virtaset, kuin tyhjästä. Kasvattivat joukkonsa kymmeniin tuhansiin, muutamissa vuosikymmenissä. Tulevilla Virtasilla olikin parempi strategia, olkoon, etteivät kaikki sitä sellaiseksi heti tiedostaneet. He nimittäin huomasivat, tai heille siitä huomautettiin, että jokaisella suomalaisella kuuluisi olla sukunimi. Vieläpä ihan suomalainen. Tällaista sukunimetöntä väkeä oli 1800-luvulla varsin runsaasti Länsi-Suomessa, etenkin satakuntalais-hämäläisellä alueella, Lounais-Suomessa ja Uudellamaalla. He olivat enimmäkseen tavallista maalaisväestöä, osaksi tilattomia ja palkollisiakin.

Kun papit, opettajat ja tehtaiden työhönottajat alkoivat uuden kansallishengen tunnossa perätä kansalaisilta sukunimiä ja sellaisia antaakin, niin mistäpä mallin olisi helpommin ottanut kuin tutusta sanastosta, lähimaisemasta ja naapureilta kuultuna. Otettiin nimiä, jotka sukunimiksi tunnistettiin. Ja niitä otettiin sitten ihan muodiksi asti, sadoissa, jopa tuhansissa perheissä ja lukuisissa eri pitäjissä. Joukko humahti hetkessä ennätyslukemiin. Jopa niin, että 1900-luvun vaihteessa muotiin kyllästyttiin ja Virtastakin alettiin vaihtaa harvinaisempiin nimiin.

Tätä nykyä sekä Virtasten että Korhosten määrä vähenee, mutta Virtasten hieman nopeammin kuin Korhosten. Jos tätä menoa jatkuu, ovat Korhoset korkeimmalla pallilla noin kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua, ellei sitten jotain muutosta tapahdu. Jospa Virtaset alkavatkin säilyttää tietoisemmin kansallisromantiikan kaudella saatua itsenäisen suomalaisen kansalaisen symboliaan?

Mutta arvatkaapa vielä, mikä on Suomen tavallisin koko nimi, ikään kuin Matti ja Maija Meikäläistä vastaava. Väestörekisterikeskuksen mukaan se oli vuoden 2001 lopulla Timo Virtanen, jonka nimisillä oli 283 täyskaimaa. Vanhempi konkari Matti Virtanen alkoi jo kalkkiviivoilla kangistua, mutta otti vielä sinnikkäästi hopeaa. Naisista kärkipaikan nappasi Anna Korhonen 220 kaimalla, jolla yhteistilastossa heltisi 16. sija.


SIRKKA PAIKKALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 22.4.2003.