Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Koloradonkuoriaisen maihinnousu

Tappajakarhujen, vaarallisten varisten, hyökkäävien oravien ja muiden tämän kesän kauhujen rinnalle on noussut uusi uhka, koloradonkuoriainen. Voimakkaiden kaakkoistuulien mukana tämä perunan paha tuholainen – myös perunakuoriaiseksi kutsuttu – on päässyt tunkeutumaan tiukasti vartioituun maahamme ja saanut aikaan hälytystilan.

Hyökkäyksestä on aiheutunut myös pieni kieliongelma: koloradon- vai koloradokuoriainen? Ei kai kaakosta leviävä hyönteinen voi olla Coloradosta, huomautti yksi Kielitoimiston asiakas ja esitti omana selityksenään, että nimi tulisikin sitä kuvaavasta espanjan sanasta colorado 'värikäs'. Kolorado olisi siten kuoriaiselle oikeampi alku kuin koloradon – tosin kaikki nykylähteet ovat jälkimmäisen kannalla.

Mistä tämä kuoriainen siis oikein on kotoisin? Ei kun tutkimaan!

Kansainvälisistä lähteistä käy nopeasti ilmi kuoriaisen kotiseutu: laji löydettiin 1820-luvulla Pohjois-Amerikan Kalliovuorilta juuri Coloradon tienoilta. Kullankaivajien kuuluisaa lännentietä vaelsi tämäkin matkaaja havaintojen mukaan vuosisadan puolivälissä saavuttaen Atlantin valtameren 1870-luvulla. Se söi muita koisokasveja, kunnes pääsi perunan makuun.

Yllättävän varhain tiedettiin tästä vaarallisesta perunan tuholaisesta Suomenkin perukoilla. Jo ensimmäinen tietosanakirjamme (Tietosanakirja, 1. osa 1909) tuntee Coloradokuoriaisen (myös Kolorado -). Siitä kerrotaan mm.: ”Pohjois-Ameriikassa sen toukat tuottavat suurta vahinkoa tuhoamalla perunakasvia. Onneksi se ei ole vielä päässyt Eurooppaan leviämään.”

Seuraavassa tietosanakirjassa (Iso tietosanakirja, 2. osa 1931) esiintyy Coloradon kuoriainen (myös Koloradokuoriainen ja perunakuoriainen). Sen liikkeistä tiedotetaan nyt: ”Ei ole vielä päässyt Eurooppaan leviämään, vaikka se jo useita kertoja on elävänä kulkeutunut maanosaamme.”

Toimittaja on ollut turhan hyväuskoinen ja tietämätön siitä katastrofista, joka oli tapahtunut jo monta vuotta aiemmin mutta jonka vasta Otavan iso tietosanakirja (1961) paljastaa perunakuoriaisen kohdassa (mainitaan myös Coloradon kuoriainen ja koloradonkuoriainen):

”Ensimm. maailmansodan aikana se tuli amer. joukkojen mukana Ranskaan, mutta todettiin siellä vasta 1922, jolloin torjuntatoimenpiteet eivät enää pystyneet estämään kuoriaisen leviämistä. Nyk. on koko Keski-Eurooppa saastunut. Torjuntaa varten on asetettu kansainvälinen komitea (Pariisissa).”

Ensimmäisen maailmansodan savuverhon suojassa teki maihinnousun Eurooppaan siis myös pieni mutta sitäkin salakavalampi vihollinen, joka ei totellutkaan rauhanteon vetäytymissopimuksia vaan jatkoi sitkeää valloitustaan – jopa esi-EU:laista torjuntakomiteaa uhmaten. Uudemmissa sanakirjoissa tyydytäänkin vain toteamaan koloradonkuoriaisen eteneminen ja pohtimaan sen mahdollista hyökkäystä Suomen maaperälle.

”Laji pystyy ilmeisesti elämään ainakin Etelä-Suomessa, mutta ei ole toistaiseksi päässyt leviämään Suomeen asti”, iloitsee Uusi tietosanakirja vielä 1962. ”Suomessa tavattu satunnaisesti, mm. tuontiperunan mukana kulkeutuneita”, myöntää Uusi Fokus 1970, ja seuraavat tietosanakirjat vihjaavat samaa.

Sen sijaan Suomalainen tietosanakirja (1990) tekee tuholaisen lähestymisestä näin tarkkaa selkoa: ”Pohjoisimmaksi laji on kotiutunut Tanskaan, ja 1972 sitä ilmestyi runsaasti Etelä-Ruotsiin. Laji ei menestyne Suomessa, vaikka onkin useita kertoja kulkeutunut tänne ihmisen vaikutuksesta. Ensimmäinen yksilö havaittiin 1963 Helsingin kauppatorilla, ja nykyisin kuoriaisia löydetään verraten usein Itä-Euroopasta tulevista perunalasteista.”

Nyt meneillään oleva hyökkäys Lappeenrannan suunnalla näkyy aikanaan varmaan sanakirjassa samoin kuin sekin lehtitieto, että ”Suomessa ainoa avomaahavainto on Jaalasta vuodelta 1983, jolloin koloradonkuoriaiset ja toukat olivat jo levinneet perunapeltoon, mutta ne saatiin hävitettyä”. Taistelu jatkuu.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.7.1998.