Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kielitoimisto suosittaa

Uuden rahayksikkömme sentin lyhenteestä käydyssä keskustelussa vilahti väite, jonka mukaan Kielitoimisto olisi suositellut sellon suomenkieliseksi nimitykseksi ”haarasoipiota”. Tätä sanaa ei kuitenkaan Kielitoimisto eikä sen asiantuntijaelin suomen kielen lautakunta ole todellisuudessa ehdottanut, vaan se lienee lähtöisin Karin piirroksesta.

”Haarasoipio” ei ole ainoa lajiaan, vaan silloin tällöin kuulee mainittavan muitakin tavalla tai toisella koomisia tai epäonnistuneita sanoja, joita Kielitoimisto olisi esittänyt jonkin käsitteen nimeksi.

Mistä Kielitoimiston muka suosittamat sanat ovat lähtöisin?

Humoristit ovat varmaan keksineet muutakin kuin ”haarasoipion”. Nykyisin hullunkurisilta tuntuvia sanaehdotuksia on tehty myös vakavassa mielessä: varsinkin aiemmin järjestettiin sanakilpailuja, joissa tarjottujen ehdotelmien kirjo on ollut laaja. Lisäksi erilaiset kirjoittajat ovat yleisönosastoissa ja muualla tuoneet julki sanaehdotuksiaan.

Myös virallinen kielenhuolto on kyllä esittänyt niin sanasto- kuin muitakin suosituksia. Tietoinen sanastonkehittelymme oli kuitenkin vilkasta jo 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, jolloin nykyisen kaltaista kielitoimistoa ei vielä ollut.

Varhaisista sanasepoista hyvin monet olivat yhtä kaikki kieli-ihmisiä ja siis verrattavissa nykyisiin kielenhuoltajiin. Näitä sanaseppoja elähdytti pyrkimys luoda uusia sanoja oman kielen keinovaroista.

Luuloon, jonka mukaan Kielitoimiston ja muiden kielenhuoltajien sanaehdotukset olisivat voittopuolisesti kummallisia ja naurettavia, on hyvä vastata kertomalla, millaisia kieli-ihmisten ehdottamia yleiskielen uudissanoja on vielä 1900-luvulla tullut käyttöön. Sanat ovat niin luontevia, ettei niihin kiinnitä erityistä huomiota: esimerkiksi ajoittaa, haastatella, iätä, jäänne, koostua, lumelääke, muovi, nauhuri, ravinne, tavoite, vierihoito, viestintä.

Kielenhuollon suositukset – myös sanasuositukset – ovat nimenomaisesti suosituksia; olemassa ei ole erityisten virallisten sanojen listoja. Kaikki suositukset eivät tietenkään tule käyttöön.

Sitä, millaisia sanoja kieliyhteisö lopulta omaksuu, ei voi varmasti ennustaa, ja usein aiempi ja uusi nimitys esiintyvät jonkin aikaa tai pysyvästikin kielessä rinnakkain. Täysin ei liene vakiintunut kielenhuollon ehdottama bed and breakfast -majoituksen suomalainen nimitys aamiaismajoitus; sen rinnalla on lisäksi käytössä muualla kuin kielenhuollon piirissä syntynyt peti ja puuro.

Tuoreita kielenhuoltajien sanaehdotuksia ovat noutoravintola (take away -ravintola) ja noutoannos (take away -annos); nähtäväksi jää, hyväksyykö kieliyhteisö nämä luontevan tuntuiset sanat.

HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 29.1.2002.