Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Ketuttaako kuukkelointi?

Birdlife Suomen vuoden 2007 lajiksi valitsema kuukkeli on utelias ja sosiaalinen lintu. Pohjoisessa Suomessa vaeltava saattaa törmätä siihen nuotion äärellä tai metsäkämpän nurkalla. Sanotaan, että kuukkeli näkee ja tietää kaiken.

Luonnosta, varsinkin Etelä-Suomesta, kuukkeli on valitettavasti häviämässä sitä mukaa kuin sen ympäristö, vanhat havupuumetsät, katoaa. Työpaikoille ja etenkin toimistoihin linnulle on kuitenkin syntynyt uusi lajitoveri, toimistokuukkeli.

Bongasin lajin Talouselämä-lehden sivuilta viime vuoden syksyllä. Toimistokuukkelia luonnehdittiin ulospäin suuntautuneeksi puheliaaksi työtoveriksi, joka ei malta istua omassa työpisteessään. Kuukkelin tavoin myös toimistokuukkeli ilmaantuu paikalle yllättäen ja pyytämättä ja jää tavallisesti työtoverin huoneen ovensuuhun kuukkeloimaan niin pitkäksi aikaa kuin juttua riittää.

Toimistokuukkelin ilmestyminen työhuoneen ovensuuhun saattaa ketuttaa eli harmittaa, hatuttaa, potuttaa huoneenhaltijaa. Verbi kuukkeloida on johdettu kuukkeli-sanasta, ja se kuvaa kuukkelin tai toimistokuukkelin puuhailua ja hääräilyä sosiaalisena ja seurallisena eläimenä. Ketuttaa-verbillä ei ole puolestaan mitään yhteyttä ketun puuhiin.

Verbi ketuttaa kuvaa tunteita tai tuntemuksia. Samantyyppisiä ’harmittamista’ merkitseviä teonsanoja on useita muitakin, esimerkiksi sapettaa, hatuttaa ja potuttaa. Verbi sapettaa selittyy helposti sanasta sappi. Sanotaan, että sappi kiehuu silloin kun suututtaa. Hatuttamisen yhteys hattuun, potuttamisen yhteys pottuun ja ketuttamisen yhteys kettuun ovat merkityksen kannalta jo melko hämäriä. Nämä kolme verbiä ovatkin ehkä lähinnä kiertoilmauksia, joilla puhuja saattaa korvata hahmoltaan vastaavanlaisen alatyylisen verbin vituttaa.

Kun toimistokuukkeli seuraavan kerran ilmestyy työhuoneesi ovelle, älä anna työpäiväsi täysin mennä ketuilleen, siis hukkaan tai pilalle, vaan pyydä häiritsijää hetken kuukkeloimisen jälkeen poistumaan omien töittensä pariin. Sen jälkeen voit rauhassa jatkaa omaa kuukkelointiasi tietokoneesi ääressä – toisin sanoen googlata Google-hakukoneella tietoa internetistä.


LIISA NUUTINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 9.3.2008.