Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kerma erottuu

Kaupan maitohyllyssä on tarjolla kuohu-, vispi-, kahvi-, ruoka- ja kevytkermaa – ja lisäksi kermamaisia kasvirasvavalmisteita. Vielä 1950-luvulla myytiin irtokermaa, jota ostettiin pieni (1 dl) tai iso mitta (2 dl). Saatavissa oli kyllä myös Vuokkoa, Tarmoketta ja Atlantaa eli tekokermaa.

Kansanomaisessa ruokataloudessa kermaa on käytetty lähinnä voin valmistuksessa. Tuoreella kermalla alkoi olla merkitystä vasta 1800-luvun lopulta lähtien, kun kahvinjuonti yleistyi.

Kermaksi kermaa lienee alun perin ruvettu nimittämään Keski-Pohjanmaalla. Muualle maahan tämä sana alkoi levitä 1900-luvun alkupuolella separaattoreiden mukana. Alun perin kerma on tarkoittanut maan tai jään pintakerrosta. Kerma ei ole sukua englannin cream-sanalle, vaikka niin voisi kuvitella, vaan se perustunee vanhaan omaperäiseen sanaan keri, joka sekin tarkoittaa pintakerrosta ja kuorta.

Yleisin kerman nimitys murteissa on ollut päällinen. Varsinais-Suomessa ja Tampereen tienoilla nimitys on ollut taale ja Hämeessä kuori – kuten on virossakin: koor.

Nimitykset kerma, päällinen, taale ja kuori perustuvat siis pintakerrokseen. Seisotettaessa maito alkaa hapantua ja pinnalle nousee kevyempi rasva-aines eli kerma.

Etelä-Pohjanmaalla kerma on maittilaa. Vielä 1700-luvulla se esiintyi muodossa maitilas. Maittila perustuu todennäköisesti sanaan maito, ja tt-yhtymä lienee maittaa-verbin vaikutusta.

Vanhoja nimityksiä ovat myös alasatakuntalainen maanto ja Tampereen seudun manto sekä Laatokan pohjoispuolisissa pitäjissä käytetty mantti. Kaikki kolme ovat kermaa tarkoittavan saksan sanan Schmant jälkeläisiä. Itäinen mantti on näistä nuorin, ja se on opittu 1800-luvun lopulla suomalaisiin meijereihin Saksasta ja Sveitsistä tulleilta juustomestareilta.

Sanalainoja on saatu muistakin kielistä. Ruotsin grädde on lainautunut muodossa kreta, kretta tai reta lähes koko maahan. Tuttu hapanmaitovalmiste viili (vrt. ruotsin fil) on Viipurin seudulla ja siellä täällä muuallakin tarkoittanut piimineen maidon päälle noussutta kermaa mutta paikoin myös tuoretta kermaa. Kannakselaiset puolestaan omaksuivat venäläisiltä sanaa liuhki. He myivät ennen vallankumousta kermaa ja muita maitotuotteitaan venäläisille huvila-asukkaille, ja niillä oli kova kysyntä myös Pietarissa.

Kevyttuotteiden harrastajat eivät ehkä tule ajatelleeksi, että vanhastaan maidon paras ja arvokkain osa on ollut rasva eli kerma. Myös kuvallisesti kerma tarkoittaa pinnalle, muiden yläpuolelle, nousevaa eli parhaimmistoa, valiojoukkoa, hienostoa, eliittiä, seurapiirejä. Milloin missäkin kokoontuu kansakunnan, poliitikkojen, liikemaailman, kilpa-autoilun, elokuvan, musiikin, tutkijoiden, älymystön tai ties minkä kerma – tai kermalisto, kuten 1920-luvulla sanottiin.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 29.11.2005.