Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Keltaisenaan rentukoita

Keväällä, eteläisessä Suomessa jo vapun tienoilla, saamme ihailla keltakukkaisten rentukoiden värikkyyttä muuten vielä harmaassa luonnossa. Rentukka kuuluu leinikkikasveihin, ja se kasvaa maassamme kosteilla paikoilla. Rentukan latinankielisessä nimityksessä Caltha palustris latinan paluster merkitsee suoperäistä, suolla kasvavaa, calathus puolestaan merkitsee mm. maljaa.

Kasvinnimityksenä sana rentukka esiintyy ensi kerran H. A. Reinholmin kasvinnimiluettelossa vuodelta 1851. Rentukka-sanan taustalla on adjektiivi rento. Rentukaksi nimitetään murteissa myös juoppoa tai muuten renttua.

Rentukalla on runsaasti kansanomaisia nimityksiä. Kasvitieteessä nimitykset ovat sopimuksenvaraisia, ja yksi nimitys tarkoittaa vain yhtä kasvia. Kansanomaisesti saatetaan sen sijaan käyttää toisiaan muistuttavista kasveista samaakin nimitystä, yleensä ei kuitenkaan saman pitäjän murteessa. Joitakin rentukan kansanomaisia nimityksiä käytetään siis myös muista kasveista. Rentukan nimityksistä kukan väriin viittaavat keltakukka, keltarentukka ja keltarellukka. Varhaiseen kukintaan liittyvät lähinnä Savossa ja Karjalassa tavattavat nimitykset kylmäkukka ja kylmänkukka sekä Pohjanmaalla esiintyvä kirsikukka. Kirsihän tarkoittaa routaa, maaperän jäätynyttä pintakerrosta.

Monien rentukan kansanomaisten nimitysten alkuosana on kalannimitys, joka viittaa kasvin kukintaan kalojen kutuajan tienoilla. Lahnankukasta on vanhastaan puhuttu eritoten Savossa, Keski-Suomessa ja Etelä-Karjalassa, lohikukasta ja lohenkukasta puolestaan Perämeren rannikkoseudulla. Rentukan kukkimisen ja sammakon kutuajan samanaikaisuudesta kertovat nimitykset sammakonkukka, sammakonheinä, sammakonrentukka, sammakonrenttu samoin kuin konnankorva, konnankukka, ojakonnankukkanen sekä ojakopankukkanen (ojakoppa = sammakko). Sammakkoon liittyy myös viron yleiskielessä käytetty rentukan nimitys konnakapsas, sananmukaisesti suomennettuna sammakonkaali. Vesilintuun puolestaan viittaavat lähinnä Hämeessä ja Kymenlaaksossa tunnetut sorsankukka ja sorsanjalka.

Rentukan kasvupaikkoja ovat mm. rannat, ojat, purot, suot ja luhtaniityt. Kasvupaikasta kertovat nimitykset ojakukka, ojarentukka, jokikukka, vesikukka sekä rantakukka. Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa rentukkaa nimitetään ukonlumpeeksi. Nimitys selittynee siten, että murteissa lumme tarkoittaa myös ulpukkaa ja ulpukan ja rentukan kukat muistuttavat ainakin väriltään toisiaan.

Kansanparannuksessa rentukkaa on käytetty ulkoisesti haavoihin, reumaan ja paleltumiin, minkä takia sitä on voitu nimittää myös väkeväksikukaksi. Rentukalla on yritetty myös heruttaa lehmiä, parantaa niiden lypsyä. Tästä selittyvät lounais- ja hämäläismurteissa esiintyvät rentukan nimitykset herukka, lehmänherukka, lehmänheruke ja lehmänherutin.


KATARIINA ROUVALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 11.5.1999.