Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kanadassa syntyi kuutoset

Kanadassa syntyi kuutoset, kertoo lehtiotsikko. Miksi ei sanota syntyivät, kun kuutoset eli subjekti on monikkomuotoinen?

Samantyyppisiä lauseita ovat seuraavatkin: ”Laatikossa on sakset.” ”Koivuun puhkesi lehdet.” ”Kirjasta puuttuu lähdeviitteet.” Kaikissa on predikaattiverbi yksikössä (on, puhkesi, puuttuu), vaikka suomen kielen pääsäännön mukaan predikaatti on monikossa, jos subjekti on monikossa (”Sakset ovat laatikossa”).

Tämmöiset lauseet ovat nimeltään eksistentiaali- eli olemassaololauseita. Esimerkeistä näkyy muitakin tyypillisiä piirteitä kuin se, että predikaattiverbi on yksikössä, vaikka subjekti on monikossa (näissä tapauksissa nominatiivi- eli perusmuodossa). Sanajärjestys on epäsuora, eli subjekti on predikaatin jäljessä, ja lause alkaa adverbiaalilla, usein paikanilmauksella (”Yläkertaan johtaa eteisestä portaat”).

Eksistentiaalilauseen predikaattina on sellainen verbi, joka ilmaisee olemassaoloa (tavallisimmin olla), olemaan tulemista (esimerkiksi syntyä, puhjeta, ilmestyä) tai näiden vastakohtaa eli olemattomuutta tai häviämistä (esimerkiksi puuttua, kuolla, loppua). Tämmöiset verbit ilmaisevat pikemminkin passiivista, epäyksilöllistä toimintaa kuin tekijän aktiivista toimintaa. Niinpä ”Takkiin tulee napit” on eksistentiaalilause, mutta ”Kohta paikalle tulevat poliisit” ei ole.

Myöskään eksistentiaalilauseen subjekti ei voi olla mikä tahansa. Se ilmaisee jonkinlaista jakamatonta kokonaisuutta, kuten sakset (monikkosana), kuutoset (= samasta raskaudesta syntyneet kuusi lasta), lehdet (= lehdistö).

Kun subjekti on lauseen lopussa, se on paikassa, jossa yleensä tuodaan esille uusi tai tärkeä asia. Eksistentiaalilausetta onkin nimitetty myös esittelylauseeksi, jommoinen on esimerkiksi seuraava lehtitekstin katkelma: ”Pimeällä tiellä auton valokiilaan ilmestyivät yhtäkkiä kiiluvat silmät.” Tässä uusi – ensi kertaa mainittu – asia on kiiluvat silmät. Suomen kielen mukaista olisikin käyttää monikkomuodon sijasta yksikköä ilmestyi.

Entä sitten Täällä Pohjantähden alla ‑teoksen ensimmäinen lause ”Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi” (vrt. Raamatun ”Alussa oli Sana”)? Onko se eksistentiaalilause, ja pitäisikö predikaatin siten olla yksikkömuotoinen oli? Näin on joskus esitetty.

Raja normaalilauseen ja olemassaololauseen välillä ei kaikissa tapauksissa ole selvä. Tuossa romaanin aloituksessa on eksistentiaalilauseen piirteitä, mutta ilmaiseeko subjekti suo, kuokka ja Jussi jakamatonta kokonaisuutta? Näin voi tulkita: Pohjantähden maailmassa on kyse klassisesta kolmiyhteydestä. Siinä tapauksessa olisi luontevaa sanoa: ”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi.”


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.9.2008.