Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kallis vai armas äidinkieli?

Silloin tällöin kuulee arveltavan, että olisi hyvin hyödyllistä, jos suomenkieliset siirtyisivät käyttämään englantia ja luopuisivat erityisesti työelämässä suomen kielestä. Rahaa säästyisi, ja Suomi ponnahtaisi kertaheitolla globaaliseen tietoisuuteen ja pääsisi toden teolla osalliseksi rahan valtavirrasta.

Tällaisen ajattelun takana on käsitys, että kieli on pelkkä väline. Ajatellaan, että kieli on vain tiedon välittäjä ja on täysin samantekevää, millä kielellä tieto välittyy. Tiedon välitys on kuitenkin vain osa kielen olemusta. Kieli on myös olennainen osa niin yksilön kuin yhteisön identiteettiä. Kielen avulla ajattelemme, hahmotamme maailmaa, kannamme kulttuuriamme ja erilaista osaamistamme mukanamme. Yhteinen äidinkieli luo turvallisuutta, inspiroi ja mahdollistaa yksilöiden osaamisen jakamisen ja kehittämisen. Äidinkielellä on historiansa yksilön ensimmäisistä sanoista lähtien, ja se muodostaa kieliyhteisössä yhteisen, vuosisatojen aikana hioutuneen voimavaran.

Valtakunnallinen kielen vaihto synnyttäisi uusia voittajia ja häviäjiä ja näin lisäisi eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Ja loppujen lopuksi päädyttäisiin ojasta allikkoon: Kuinka kävikään Rooman valtakunnassa? Roomalaiset valloittivat vuosisadoiksi enimmän osan tuntemastaan maailmasta. Valloittajien kieli hävitti vallatuilla alueilla ennen puhuttuja kieliä. Tuloksena ei sitten olekaan yksi kieli, jota puhuttaisiin Iberian niemimaalta Transilvaniaan asti, vaan sen sijaan vanhoista pohjista ja latinasta kehittyi uusia kieliä (esim. espanja, ranska, italia, romania), joiden puhujat eivät suinkaan ymmärrä toisiaan. Kääntäjiä ja vieraiden kielten opettelua tarvitaan edelleen. Kielen vaihdon kautta kääntämisen tarve ei häviä mihinkään.

Kielen vaihdon tuloksena emme suinkaan yhtyisi suureen globaaliseen kieliperheeseen. Englantia puhutaan monessa maailman kolkassa eri tavoin, joita liike-elämän englantia opiskellut vain vaivoin ymmärtää. Liike-elämän englantia pitäisi siis edelleen opetella vieraana kielenä.

Suomenkielisten äidinkielen vaaliminen ei ole romanttista ajastaan jälkeen jääneiden hörhöjen puuhailua. Kulttuuri ja taloudellinen menestys kukoistavat vahvalla omakielisellä pohjalla. Hyvä äidinkielen taito on menestystekijä.

Kuinka kallis äidinkieli sitten on? Kääntämisen aiheuttamia kuluja jotkut pitävät suurina, mutta verrattuna valtion moniin muihin menoihin kyse on kuitenkin pikkurahoista. Sama pätee EU:n tasolla: vaikka käännöstoiminta on mittavaa, sen prosentuaalinen osuus EU:n menoista on vain prosentin luokkaa, kansalaista kohden kahvikupillisen hinta vuodessa.


KLAAS RUPPEL

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 3.8.2008.