Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Järjen lääkettä

Mäkimeiramia pitsan mausteeksi? Ei ollenkaan niin outoa kuin ensin luulisi. Huulikukkaiskasveihin kuuluva vanha maustekasvi mäkimeirami, tieteelliseltä nimeltään Origanum vulgare, tunnetaan nykyisin paremmin oreganona. Yhtä matkaa pitsan kera tuli Italiasta myös mausteen nimi joitakin vuosikymmeniä sitten.

Mäkimeiramia on osattu käyttää ryydittämään ruokia Suomessa jo kauan ennen italialaisruokien maihinnousua. Sitä kasvaa lounaisrannikolla ja -saaristossa sekä Ahvenanmaalla, ja kalastajat ovat maustaneet sillä saaliinsa. Nykyisin on tosin paras jättää harvinaistunut luonnonvarainen yrtti poimimatta.

Mäkimeiramin on uskottu suojelevan naisia ja etenkin juuri synnyttäneitä. Vuoteisiin on ripoteltu tuoksuvia kukkaversoja ja samalla on karkotettu kiusallisia syöpäläisiä. Mäkimeirami on ollut myös apu moneen vaivaan: siitä on saatu lievitystä yskään, hammas-, korva- ja päänsärkyyn sekä kuukautiskipuihin.

Samaa sukua on maustemeirami, Origanum majorana. Se on lähtöisin Afrikasta, ja sitä käytetään maustamaan erilaisia kastikkeita, salaatteja ja keitettyjä ruokia. Meirami on ollut muinoin melkoinen mahtiyrtti, sillä sen aromin on uskottu suojaavan kaikilta sairauksilta ja onnettomuuksilta.

Sana meirami on lainaa ruotsin kielen sanasta mejram, jonka takana taas on latinan majorana. Mäkimeirami tunnettiin aiemmin Suomessa myös metsämeiramina, ja 1600–1700-lukujen kirjallisuudessa sama kasvi on metsämirrami. Meiramien tieteellinen sukunimi Origanum on puolestaan muodostettu kreikan kielen sanoista oros ’vuori’ ja ganos ’kaunistus’.

Toinen tuttu huulikukkaiskasveihin kuuluva yrtti on timjami. Sanan juuret kiertyvät niin ikään ruotsin ja latinan kautta kreikkaan, jossa sen lähtökohtana on ollut suitsutusta merkitsevä sana. Tuoksuvaa timjamia on näet käytetty suitsukkeissa.

Maustepurkeissa myytävä viljelty timjami on toiselta nimeltään tarha-ajuruoho, Thymus vulgaris. Suomessa kasvaa kuitenkin myös luonnonvaraisena muutama ajuruoholaji. Yleisin niistä on kangasajuruoho, Thymus serpyllum, jonka nimensä mukaisesti voi tavata hiekkakankailta, harjuilta ja kedoilta.

Pahoja henkiä ja tauteja karkottavan kasvin omapohjaisen nimen ajuruoho on kirjannut jo Elias Tillandz vuonna 1683 kasviluetteloonsa. Samassa luettelossa mainitaan myös kasvin toinen nimi, muiston ruoho. Molemmilla nimityksillä on sama lähtökohta. Sana aju tarkoittaa vanhastaan tajuntaa, ymmärrystä, järkeä ja aivoja. Muiston vanha merkitys taas on ’muisti’.

Kasvin suomenkielisellä nimellä lienee kansainvälistä taustaa, sillä esimerkiksi Shakespearen Hamletissa Ofelia opastaa isänsä kuoleman jälkeen kostoa hautovaa veljeään: ”Ja tuossa ajuruohoa, se on järjen lääkettä!”


KIRSTI AAPALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 13.9.2005.