Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Ikkuna sulkeutuu

Suuriin ikäluokkiin kuuluvana olen eläköitymässä eli jään eläkkeelle. Sanasta eläköityä ei paljastu, miten asiaan suhtaudun. Pääsenkö vai joudunko? – Pääsen.

Sana eläke juontuu verbistä elää, ja se on vanhastaan murteissa tarkoittanut elatusmaksua ja laajemmin elatusta, ylläpitoa. Nykymerkityksessä sitä on käytetty ensi kertaa asiakirjassa vuonna 1840. Eläkettä tarkoittavan sanan pension suomennoksia olivat 1830-luvulla myös eloraha ja apuraha. Samaa ranskalaista ja edelleen latinalaista juurta on pensionaatti (= täysihoitola, yksityinen sisäoppilaitos).

Sanalla eläkeläinen on ikää runsaat sata vuotta. Eläkeläistä tarkoittavalle sanalle pensionär oli 1860- ja 1870-luvulla tarjolla muitakin suomennoksia, mm. elorahalla olija, elorahalle päässyt, elorahallinen, elorahakas, eläkerahallinen ja eläkkeennauttija. Näitä vähän nuorempi on eläkkeensaaja, jota nykyisin käytetään monissa virallisissa yhteyksissä, mm. lakitekstissä.

Eläkeläinen on neutraali sana, mutta ei kaikkien korvissa. Monille se tuo ennemmin mieleen vajaalla 600 eurolla kuukaudessa kituuttavan mummon kuin 60 000 euroa kuittaavan entisen huippujohtajan. Suurin osa eläkeläisistä on ikääntyviä, ikääntyneitä, iäkkäitä, vanhuksia. Syrjimisen ja leimaamisen välttämiseksi jotkut haluavat puhua senioreista – sananmukaisesti ”vanhemmista”. Sana seniori on otettu mm. yhden eläkeläisjärjestön ja yhden puolueen nimeen.

Eläkkeelle jääville toivotetaan usein ansaittuja, leppoisia tai lokoisia eläkepäiviä. Rankan työrupeaman jälkeen voi mukavan rauhallista aikaa kaivatakin. Monien vapaa-aika kyllä täyttyy lukuisista harrastuksista. Vanhojen ihmisten aktiivisen elämäntavan perusteella joku kekseliäs onkin ehdottanut sanan eläkeläinen vaihtoehdoksi sanaa opaali (Old People Active Lifestyle). Haluttaisiko tulla verratuksi arvokkaaseen kiveen, jalokiveen, korukiveen?

Hyvät lukijat, Kieli-ikkuna-palstaa on julkaistu yhtäjaksoisesti maaliskuusta 1996 lähtien. Kaikki kirjoitukset ovat luettavista Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkosivuilta (www.kotus.fi).

Nyt on tullut aika sulkea ikkuna. Lämpimät kiitokset mielenkiinnostanne, lähettämistänne kommenteista, ehdotuksista ja hyödyllisistä lisätiedoista.

Pitäkää huolta suomen kielestä ja nauttikaa siitä.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 31.1.2010.