Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Huru-ukot vauhdissa

Tallinnalainen ystäväni toimittaa uutta suomalais-virolaista sanakirjaa. Mikä on huru-ukko, hän kummasteli taannoin.

Huru-ukolle ei ole virossa täsmällistä yksisanaista vastinetta, ja tuskin on missään muussakaan kielessä. Sillä ymmärretään tavallisesti vanhaa höperöä miestä. Seniilin vanhuksen yleisnimitys se ei silti ole. Sivumerkitykset ja sävyn ymmärtää paremmin, kun tietää sanan taustan.

Unohtumattoman hahmon huru-ukoille antoivat Eero Roine ja Ossi Kostia. He esittivät kunnanhoidokkeja Ottoa ja Alperttia Kyllikki Mäntylän näytelmään Opri perustuvassa elokuvassa.

Parivaljakko laskettelee Tynkä-Tanelilta lainaamallaan pyörätuolilla vauhdikkaasti rinnettä alas eli ottaa hurukyytiä. Sanonta on ollut tuttu Sortavalassa syntyneen Mäntylän kotiseudulla. Huru-ukosta sen sijaan ei ole tietoja ennen Opri-näytelmää (1953), joten sen on hurukyyti-sanan pohjalta kirjailija varmaankin itse muodostanut.

Otto ja Alpertti eivät olleet niin kuin oletettiin, eivät käyttäytyneet niin kuin ukkojen muka pitäisi. He järjestivät omatoimisesti ja kekseliäästi itse iloa elämäänsä. Alun perin huru-ukko ei ole haukkumasana, vaan enemmänkin hyväntahtoinen lempinimi. Huru-ukot olivat kunnalliskodin väen mukaan ”ihan hassuja, vaan ei houruja”.

Nykyisin huru-ukko-sanaa näkee lehdissäkin. Nimitystä on käytetty 60-luvun rokkitähdistä, jotka ovat taas innostuneet konsertoimaan, taikka seitsemänkymmentävuotiaista urheilupomoista, jotka eivät älyä väistyä nuorempiensa tieltä. Huru-ukko on ajat sitten kehityksen kelkasta pudonnut menneen ajan edustaja.

Sanojen huru-ukko ja hurukyyti alkuosa kuuluu samaan liikettä ja ääntä kuvailevien sanojen joukkoon kuin verbit huruuttaa, huristella ja hurahtaa. Viimeisestä on muodostettu höpsähtänyttä tai johonkin aatteeseen tai uskoon ylenpalttisesti intoutunutta tarkoittava sana hurahtanut.

Huru-ukkouden ikäraja ei ole sama kuin eläkeikä. Vanhuus on suhteellista. Koska valtaosa kilpaurheilijoista on alle 30-vuotiaita, joku on nimittänyt muovimäkikilpailuihin osallistuneita yli 45-vuotiaita hyppääjiä ja SM-sarjassa pelanneita yli 35-vuotiaita koripalloilijoita huru-ukoiksi.

Marjatta Leppänen on kutsunut lehtihaastattelussa muutamia pitkäaikaisia taiteilijaystäviään huru-ukoiksi – suurella rakkaudella. Eräät aktiiviset urheilua tai muuta mukavaa harrastavat vanhatherrat ovat ryhtyneet nimittämään itse itseään huru-ukoiksi. Tämä käyttöyhteys on varsin lähellä alkuperäistä.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.3.1999.