Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Huh hellettä

Suomen kesä on lyhyt ja vaihteleva. Välillä paistaa ja välillä sataa, toisinaan on kylmää ja toisinaan lämmintä, joskus jopa kuumaa.

Kuumaa kesäpoutaa, paahteista säätä nimitetään helteeksi. Ihmiset nauttivat helteestä tai tuskailevat sitä, ja kyllä sen huomaavat eläimetkin. Kuumana kesäpäivänä saattaa nähdä rantamatalikossa oleilevia haukia ja muitakin kaloja, hellekaloja. Meteorologien mukaan helleraja on 25 astetta, mutta ei tuntemuksiin välttämättä lämpömittareita tarvita, eikä semmoisia entisaikaan juuri ole ollutkaan.

Kansa on nimittänyt helteeksi myös tulen paahdetta ja tulisijan hehkua, samoin kuumuuden tunnetta. Sanaa helle käytetään sellaisissakin yhteyksissä, joissa ei ole kysymys kuumuudesta, vaan muunlaisesta tukaluudesta. Esimerkiksi ongelmatilanteessa voi joutua helteeseen eli pulaan, hätään, kiipeliin, ja työn paljouden vuoksi saattaa olla kovaa hellettä eli kiirettä, touhua, hoppua.

Helle on mahdollinen talvellakin. Pakkasen jälkeistä suojasäätä nimittäin sanotaan murteissa leikillisesti helteeksi, samoin kovaa pakkasta. Pilailija saattaa Pohjois-Karjalassa kysäistä palelevalta, onko tällä jäniksen helle tai mustilaisen helle. Etelä-Savossa puolestaan vitsaillaan laiskottelijan olevan lepohelteessä.

Hellettä kuvataan usein teonsanoilla. Aurinko eli päivä paistaa kuumasti, paahtaa täydeltä terältä tai porottaa pilvettömältä taivaalta. Murteissa kuumasta auringonpaahteesta käytetään myös sanaa helottaa, vaikka se yleisemmin tarkoittaakin kirkasta, ei välttämättä helteistä, auringonpaistetta.

Kun aurinko paistaa kuumasti ja kirkkaasti, niin Satakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla, Hämeessä ja paikoin Itä-Suomessakin se räkittää. Yleinen rinnakkaismuoto on räköttää, harvinaisempia räiköttää ja räyvöttää (yleiskielistettynä räyöttää). Laajalti Itä-Suomessa käytetään myös teonsanaa räätää (murteellisesti riätää tai riätiä, reätää tai reäteä). Tästä on muodostettu paahdetta, kuumaa auringonpaistetta tarkoittava sana rääde, joka esimerkiksi Kiteellä ääntyy riäje. Keski-Pohjanmaalla puolestaan hautovan lämmin poutasää on räyde (murteessa räyve, räyteet). Savossa helteistä, hautovaa ilmaa kuvataan sanalla räykeä.

”Päivä paistaa lekottaa kaike aikaa, kyl täs pinta paistuu”, on Viipurin läänin Uudellakirkolla sanottu. Kuumaa ja kirkasta auringonpaistetta kuvataan lekottaa-sanalla monissa muissakin murteissa. Karjalassa aurinko myös läköttää, Varsinais-Suomessa ja Hämeessä puolestaan lököttää.

Sana helle on lainattu meille aikoinaan balttilaisista kielistä, jostakin latviaa ja liettuaa edeltäneestä kielimuodosta. Savolaismurteissa tästä sanasta on muodostettu auringon paahdetta tai porotusta tarkoittava teonsana heltää. Hellä-sanaan puolestaan liittyy pohjalais- ja savolaismurteiden hellittää. ”Kylläpä se ny aurinko hellittää täyreltä terältä”, todetaan Alavudella.

Saadaan kesällä hellettä tai ei, siitä joka tapauksessa puhutaan. Yksi nauttii, kun räkittää, toinen hikoilee, kun aurinko lekottaa, ja kolmas pettyy, kun helteistä ei ole tietoakaan.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 12.7.2005.