Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Holokaustin kieltäminen

Helsingin Sanomat kertoi taannoin uutisessaan Euroopan unionin ehdotuksesta, jonka mukaan holokaustin kieltämisestä pitäisi rangaista. Yksi jos toinenkin lukija varmaan pysähtyi tähän. Mieleen tuli ihmettely, eikö holokausti (’polttouhri, ihmisten joukkotuho’) nimenomaisesti jo ole kielletty, kuten viimeistään Nürnbergin natsioikeudenkäynnit ovat osoittaneet, ja eikö ennemmin olisi rangaistava holokaustin sallimisesta.

Tarkempi miettiminen paljastaa, että kieltää-verbin monimerkityksisyys johtaa lukijan tulkitsemaan tekstin toisin kuin kirjoittaja aivan ilmeisesti on tarkoittanut. Kirjoittajan mielestä rangaistavaksi oli tulossa holokaustin kieltäminen ’kiistämisen’ ja ’perättömäksi väittämisen’ mielessä. Lukijan tulkinta tässä taas perustui kieltää-verbin toiseen, luultavasti tavallisempaan merkitykseen ’sanoa tai määrätä, ettei jotakin saa tehdä’. Useimmiten lauseyhteys jo kertoo, kummasta merkityksestä on kysymys. Esimerkkitapauksessamme olisi kuitenkin ollut selvempää ilmaista asia toisin käyttämällä vaikkapa kiistää-verbiä.

Nämä kieltää-verbin erilaiset merkitykset selittyvät sanan taustasta: kieltää näet lienee johdos kieli-sanasta samaan tapaan kuin kaartaa on johdos kaari-sanasta, saartaa taas saari-sanasta. Kaartaa- ja saartaa-tapauksissa myös merkityssuhteet ovat varsin selvät: kaartaminen viittaa tavalla tai toisella kaaren muodostamiseen, saartamisessa taas teon kohde ympäröidään saaren tai saarekkeen tapaiseen asemaan.

Aivan yhtä läheinen ei ole kieltää-verbin suhde kantasanaansa. Sanan eri merkityksissä on kyllä kysymys kielellisestä toiminnasta, mutta ei mistä hyvänsä. On arveltu, että alkujaan kieltäminen olisi merkinnyt vain ’kielellä toimimista’, ’puhumista’, ehkä tosin kiihkeäsävyistä.

Murteissa kieltäminen voi edelleen olla myös muunlaista kielellä toimimista. Yleiskielestä tuttujen merkitysten lisäksi murteista on näet kirjattu myös merkitys ’pyytää (jäämään), kehottaa; käskeä’. Etelä-Pohjanmaan Kuortaneella on sanottu "se meinas lähtiä mutta minä kiällin sen kahville", ja kaakkoismurteisessa Joutsenon pitäjässä on kerrottu, miten ”emännät ja isännät ne kiellettii siit ruuvalle”. Viron Inkerin Kalliverestä on tallennettu maanittelu ”hää kiels minnuu jäämää, nii kovast kiellettii jäämää”.

Kirjakielemme isä Agricola on käyttänyt kieltää-verbiä mm. näin: [Jeesus] kielsi ettei he kellengen pitenyt site sanoman. Tässä yhteydessä kieltäminen voi oikeastaan edustaa mitä hyvänsä kolmesta tässä puheena olleesta merkityksestä. Samalla esimerkki havainnollistaa sitä, miten ’kielellä toimimisen’ merkitys on voinut ajan mittaan eriytyä selvästi toisistaan poikkeaviksi kieltämisen merkityksiksi.


HEIKKI HURTTA

Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 6.8.2002.