Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hoi muori, pötyä pöytään!

Otsikkona oleva repliikki on Lauri Pohjanpään runosta Harakanpesä, jossa harakka mahtailevasti esittelee vierailleen pesänrakennussuunnitelmiaan. Runon lopussa harakan mahtailut osoittautuvat pelkäksi pötypuheeksi. Suunnitelmista ei tule mitään.

Pöty on siinä mielessä erikoinen sana, että se siis voi tarkoittaa paitsi perätöntä puhetta myös pöydän antimia, ruokaa. Kun pöytään pannaan pötyä, sinne pannaan kaikenlaista pientä purtavaa, naposteltavaa.

Sekä perätöntä puhetta että syötävää, pureskeltavaa tarkoittavia sanoja on muitakin, esimerkiksi puppu ja palturi. Tosin nykyihminen tuntee ne pelkästään puheeseen liittyvinä: puhua puppua, puhua palturia.

Ei tarvitse mennä kovinkaan monta sukupolvea ajassa taaksepäin, kun äidit vielä puputtivat lapsiaan: hienonsivat leivän tai muun ruoan suussaan ja työnsivät tätä mössöä – puppua, puppaa, puppoa, pupua – sormillaan tai lusikalla lapsen suuhun. Koko päiväksi ulkotöihin lähtevä äiti saattoi kietaista puppua myös räsyyn, jonka läpi lapsi sitä sitten sai ikävissään imeskellä. Kyse oli siis jonkinlaisesta nykyajan Pilttien ja muiden lasten valmisruokien vastineesta.

Lasta on paitsi puputettu myös puretettu tai purotettu. Hänelle on syötetty puria, puroa, pepua. Näillä sanoilla ei kuitenkaan ole perättömän puheen merkitystä. Sen on siis saanut vain puppu.

Jäniksen suunliikkeitä sanotaan puputukseksi ja itse eläintä lastenkielessä pupuksi. Puputusta pitää myös vanha ruotimummo, joka hampaattomalla suullaan yrittää jauhaa itkevälle lapselle puppua. Jauhamisen tulos ei enää paljonkaan muistuta alkuperäistä leivänpalaa. Samalla tavalla on käynyt puhutulle pupulle. Moneen kertaan jauhettuna ja suusta suuhun kulkeutuneena sekin on muuttanut muotoaan. Sen uskottavuus on tullut kyseenalaiseksi.

Palturi on vanhastaan ollut kotona kasvatettua tupakkaa, kessua, nurkantakaista. Sana on laina ruotsista, jossa sen vastineena on purutupakkaa merkitsevä palttobak. Sananmukainen käännös olisi palttutupakka. Kyseisen tupakan ruotsinkielisen nimen sanotaan johtuvan siitä, että tupakka muistuttaa väriltään ja koostumukseltaan veripalttua. Pureskelemiseen ja ruokaan palturikin siis liittyy.

Sanoilla pöty, puppu ja palturi on vielä yksi yhteinen piirre: niiden kaikkien alussa on p. Olisiko pelkkää sattumaa, että myös niiden tarkoittamat asiat, puhe ja pureskeleminen, alkavat p:llä? Foneetikot eivät ehkä aiheettomasti nimitä p:tä huuliäänteeksi.


MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 22.5.2001.