Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Henki ja henkilö

Ihmiset ja henget ovat vähentyneet, henkilöt lisääntyneet – ainakin kielenkäytössä. Milloin ihmisestä puhuttaessa olisi syytä käyttää sanaa henki, milloin henkilö?

Henki on suomen kielen vanhaa omaperäistä sanastoa. Alkuaan se on tarkoittanut hengityksen aiheuttamaa ilmavirtaa. Tästä merkityksestä se on siirtynyt tarkoittamaan hengitysilmaa (haukkoi henkeään), sitten myös laajemmin elämää (vaikka henki menisi). Se tarkoittaa myös henkistä elämää (hengen lento) ja henkistä ilmapiiriä (ajan henki). Uskonnollisessa kielenkäytössä se tarkoittaa Jumalaa (totuuden henki) ja ihmisen jumalallista puolta (henki on altis).

Ihmisestä puhuttaessa sanaa henki käytetään, kun ilmaistaan lukumäärää: Katsojia oli sata henkeä, Majoitus neljän hengen huoneissa, viisihenkinen perhe. Jäykältä tuntuu henkilön käyttö lukusanan yhteydessä: ”Kadettikurssille haki tänä vuonna 512 henkilöä. Kurssin aloittaa 120 henkilöä, joista 87 valittiin maavoimalinjalle, 13 merivoimalinjalle ja 20 ilmavoimalinjalle.” Suomenkieliselle puhujalle ”8 henkilön hissi” on 8 hengen hissi.

Sana henkilö on nuori suomen kielessä. Sen ikä ja isä tunnetaan. Sanan sepitti Wolmari Kilpinen 1800-luvun puolivälissä vastaamaan ruotsin person-sanaa. Suomen kielen perussanakirjan mukaan henkilö tarkoittaa ihmistä yksilönä (historiallinen henkilö, toimihenkilö), toiseksi se tarkoittaa ihmistä taideteoksen henkilöhahmona (romaanin henkilöt) ja kolmanneksi ihmisen yksilöllistä olemusta (Hänen henkilönsä herätti ristiriitaisia tunteita).

Henkilö on pohjana johdoksissa henkilöstö ja henkilöityä. Seitsemänkymmentäluvulla jotkut hallintoviranomaiset ehdottivat, että sanojen henkilöstö ja henkilökunta välillä pidettäisiin merkitysero: toinen tarkoittaisi kaikkia jonkin yrityksen, viraston tms. palveluksessa olevia ja toinen kaikkia muita tällaisen laitoksen palveluksessa olevia paitsi johtajia. Tällaisen merkityseron ylläpitäminen on kuitenkin mahdotonta, koska sanoilla ei luontaisesti ole tällaista eroa. Henkilöstö ja henkilökunta ovat siis synonyymeja.

Henkilö esiintyy myös useissa yhdyssanoissa, esimerkiksi henkilöhakulaite, henkilökohtainen, henkilötunnus ja henkilötyövuosi. Muuten henkilö on lähinnä kirjalliseen käyttöön tarkoitettu sana. Usein sen voi jättää poiskin, esimerkiksi virkkeestä ”Hän on lähempänä presidenttiä kuin kukaan muu henkilö” tai virkkeestä ”Tämä ihminen on arvokas henkilö”. On myös turha puhua naispuolisista henkilöistä, kun voidaan puhua naisista. Neuvolan kätilön mainitsema ”kolmen kuukauden ikäinen miespuolinen henkilö” on normaalissa kielessä poikavauva.

Kaikessa epäinhimillisyydessään seuraava virke olisi luontevampi, jos henkilö vaihdettaisiin ihmiseksi: ”He olivat kehittäneet aseen, joka yhdellä laukaisulla pystyi tappamaan monia miljoonia täysin viattomia henkilöitä, naisia ja lapsia.” Jokin kielitajussamme sanoo, että pommi tappaa ihmisiä eikä henkilöitä.


ANNELI RÄIKKÄLÄ

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 17.12.1996.