Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Häntä vai pyrstö?

Jouduin äskettäin pohtimaan kysymystä, olisiko käärmeen peräpäästä käytettävä nimitystä häntä vai pyrstö. Vilkaisu alan tietoteoksiin tuotti ristiriitaisia vastauksia. Esimerkiksi Kivirikon Suomen selkärankaiset puhuu pyrstöstä, Valittujen Palojen Kiehtova eläinmaailma taas hännästä.

Nykysuomen sanakirja ottaa kysymykseen suvaitsevan kannan. Sen mukaan matelijalla voi yhtä hyvin olla häntä kuin pyrstökin. Suomen kielen perussanakirja ei käsittele ongelmaa lainkaan.

Mikä oikein on hännän ja pyrstön ero? Onko se muodossa, siinä, että häntä useimmiten on suippo, pyrstö taas tylppä tai viuhkamainen? Jos olisi, silloinhan käärmeellä ei voisi olla pyrstöä. Vai vaikuttaisiko asiaan se, mikä eläinlaji tai -ryhmä on kyseessä? Jako voisi olla sellainen, että kalat ja linnut ovat pyrstöllisiä, muut hännällisiä.

Aleksis Kivi osoittaa valveutuneisuutensa, kun hän panee merimies Nikon suuhun sanat: ”Jäävuorten keskellä pohjan synkillä merillä eräs valas-kala, mailman hirvein, meitä tervehtimään kävi ja hännällänsä laivamme kyljen auki löi.” Vaikka valas elää vedessä ja on kalan hahmoinen, se ei kuitenkaan ole kala vaan nisäkäs. Jos nisäkkäillä on häntä, Kivi käyttää aivan oikein häntä-sanaa. Miksi sanakirjat ja muut tietokirjat kuitenkin ovat valaan pyrstön kannalla? Eikö teoria kalojen ja lintujen pyrstöllisyydestä ja muiden hännällisyydestä pidäkään paikkaansa?

Englantilaisilla ja saksalaisilla ongelmaa ei ole. Kummassakin kielessä sama sana (tail, Schwanz) tarkoittaa sekä pyrstöä että häntää. Ruotsalaisilla sitä vastoin on kaksi sanaa: svans ’häntä’ ja stjärt ’pyrstö’. Jälkimmäinen kuuluu linnuille, kaloille ja ravulle. Vastikään ilmestynyt Suuri suomi–ruotsi-sanakirja käyttää lisäksi valaan pyrstöstä nimitystä valfena.

Pyrstö- ja häntä-sanojen kirjava käyttö voidaan tietenkin viedä höltyneen kielikurin ja kielenhuoltajien leväperäisyyden tiliin. Niistä ei ehkä kuitenkaan ole kyse.

Kielen luonteeseen kuuluu, että jotkin sanat ovat merkitykseltään häilyvärajaisia. Ei ole mitenkään selvää, milloin ruskea vaihtuu punaiseksi tai lampi järveksi.Voidaan ajatella, että sanan lampi merkityksen kenttä menee osittain päällekkäin sanan järvi kentän kanssa. Tällöin yhteisalueelle osuvista tarkoitteista, vesialueista, voidaan yhtä hyvin käyttää kumpaa sanaa tahansa. Häilyvärajaisten sanojen joukkoon kuuluvat myös häntä ja pyrstö.

Eräs lastenloru kuuluu näin: ”Harakka huttua keittää,/hännällänsä hämmentää,/käyttäin suurta kämmentään,/suolat sekaan heittää.” Häntä ja kämmen harakalla siis!


MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 25.11.1997.