Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hanasaaressa piileskelee kukko

Työhuoneeni ikkunasta Sörnäisissä avautuu näkymä Hanasaareen ja Sompasaareen. Vaikka silmäilen maisemaa päivittäin, en ole koskaan oikein syventynyt miettimään nimien alkuperää. Olen enintään tuumaillut, että Hanasaari-nimen hanalla saattaa olla yhteys paikalla sijaitsevaan voimalaitokseen. Pitkin päivää voimalaitos pihisee ja sihisee, kun avatuista hanoista päästetään höyryä ulos voimalasta.

Hanasaaren hana ei kuitenkaan liity voimalaan tai sen hanoihin. Hanasaaren ruotsinkielinen nimi on Hanaholmen eli ”Kukkosaari”. Alue oli vielä 1930-luvulla erillinen saari, ennen kuin se liitettiin täyttömaalla osaksi mannerta. Vanhoista kartoista näkee, että Hanaholmenin vieressä on ollut pienempi saari nimeltään Hönan eli Kana. Saarten niminä ne ovat samanlaisia kokoa ilmaisevia vertailunimiä kuin esimerkiksi Seurasaaren läheisyydessä sijaitsevat saaret Porsas ja Pieni-Porsas, jotka ovat alkuaan ruotsinkielisiä nekin.

Espoossa sijaitseva saari Hanasaari, ruotsiksi Hanaholmen, sisältää myös vanhan ruotsin kielen hane-sanan. Sanalla on voitu tarkoittaa paitsi kukkoa myös muiden kanalintujen urosta. Saarella ovat saattaneet käyskennellä vaikkapa teeret ja metsot kevätsoitimellaan. Samalla tavoin selittynee myös Inkoossa sijaitseva Hanaholmen-niminen saari.

Entä sitten Sompasaaren sompa? Onko nimellä jotain tekemistä suksisauvan somman kanssa? Ei sen enempää kuin Hanasaarella hanan kanssa. Sompasaaren ruotsinkielinen nimi on Sumparn, aiemmin Sompeholmen ja Sompareholmen. Paikannimikirjan mukaan nimen alkuosassa saattaisi piillä kalasumppua tarkoittava vanha, alkuaan alasaksalainen sana sump. Sompasaaren aiempia suomenkielisiä nimiä ovat olleet ruotsinkielisen nimen mukaelmat Sumpar(n)i ja Sumppari. Vielä 1900-luvun alussa alueen virallisina niminä olivat  Sumppari ja Sumparn. Vuonna 1928 suomenkieliseksi nimeksi vahvistettiin kuitenkin nykyinen Sompasaari.

Maisema muuttuu ja saaret katoavat. Tieto niiden aiemmasta olemassaolosta saattaa kuitenkin jäädä paikan nimeen samoin kuin tieto nimen alkuperästä, vaikkei se aina helposti avautuisikaan.


LIISA NUUTINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 8.6.2008.