Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hammaspeikkojen happohyökkäys

Istun hammaslääkärintuolissa valmiina hampaiden ”syväpuhdistukseen”. Nuori reipas hammashuoltaja, hienommalta titteliltään suuhygienisti, tutkii hammaskalustoani ja julistaa sitten pontevasti: ”Siellä näyttääkin olevan aika lailla bakteerimassaa.” Huuhteluvesi muljahtaa väärään kurkkuun pelkästä pelästyksestä. Että mitä? Jokin uusi, uhkaava vaara on vallannut suuni kaikesta hammasvälien kaivelusta ja hammasharjan nykyttelystä huolimatta?

Näen silmissäni, miten pienten bakteeriörkkien massat hyökkäävät keihäät tanassa kohti hammasraukkojani, ja erikoisosastot, reikäbakteerit, jotka hoitajani myös mainitsee, ovat jo kaivautuneet syvälle ikenien poteroon, ientaskuihin. Eikä tässä vielä kaikki, vaan jokaisen syönti- ja napostelukerran jälkeen hampaisiini kohdistuu happohyökkäys, jolta suojautumiseen tarvitaan erityistoimia. Vanha kunnon hammaspeikko alkaa kuulostaa harmittomalta pehmolelulta nykyisten vaarojen rinnalla.

Pahimmasta pelästyksestä selvittyäni ymmärrän, että bakteerimassa onkin vain toinen, dramaattisempi nimitys plakille, joka ei kuulosta kovinkaan pelottavalta. Ei ihmekään, sillä se on alkuperältään täysin neutraali sana: se tulee ranskan sanasta plaque, joka merkitsee vain levyä. Plakkia käytetään lääkärikielessä monessakin merkityksessä, mutta hammaslääketieteessä se on saanut erikoismerkityksen ’hampaan pinnalle muodostuva bakteeripeite, hammaspeite’ (Kielitoimiston sanakirja).

Hammashoidon valistustyössä on varmaan ollut syytäkin ottaa entistä järeämmät sanan aseet käyttöön. Jos ne tehoavat vajaahampaiseen kuusikymppiseen, kuinka vahva niiden vaikutus onkaan lapsiin, joilla on vielä kaikki mahdollisuudet suuhygieenisesti onnelliseen elämään. 

On tosin ennenkin osattu pelotella. Muistan omasta lapsuudestani, miten uhkaavalta kuulosti sana hammasmätä. Sitä varmaan alkaa valua suusta, jos ei tottele pelottavaa hammaslääkärisetää. Sana karies, jota sittemmin alettiin käyttää, kuulostaa mätään verrattuna vierasperäisyydessään siistiltä ja harmittomalta. Meni aikaa, ennen kuin edes tajusin, että on samasta asiasta kysymys. Lapsiin tehosi myös puhe särkyä aiheuttavasta hammasmadosta. Pelottavuuden huippua edusti kuitenkin sana luukuolio, joka sekin on jo aikaa väistynyt  karies-sanan tieltä.

Muussakin terveysvalistuksessa pyritään löytämään kartettaville asioille mahdollisimman kielteissävyisiä ilmauksia. Hyvä esimerkki on ravitsemukseen liittyvä sana roskaruoka (engl. junk food), jolla on haluttu leimata ravintoarvoltaan vähäinen (kioski)ruoka. Vahva ilmaus on myös kaloripommi, joka raunioittaa hetkessä  päivien kieltäymykset.

Sama toimii myös toisin päin, minkä mainostajat hyvin tietävät: kaupat ovat pullollaan kevyt- ja luomu-alkuista ravintoa. Mutta se on jo toinen juttu.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 1.2.2009.