Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Halkoja ja klapeja

Takanomistajan ei tarvitse olla metsänomistaja, eikä hänen tarvitse ostaa moteittain puita. Polttopuut voi nykyisin ostaa pienissä erissä vaikkapa huoltoasemalta tai puutarhamyymälästä.

Säkeittäin myydään samannäköistä ja samankokoista puuta, mutta nimitys vaihtelee. Jossakin tarjotaan ostettavaksi klapeja ja jossain halkoja. Ovatkohan nimitykset menneet vähän sekaisin?

Halko tarkoittaa määrämittaista, tavallisesti metrin pituista polttopuuta ja vanhastaan myös pärepuuta eli puuta, josta on veistetty tai kiskottu päreitä. Yleensä puu on halkaistu, ja juuri halkaisemiseen sana halko perustuukin. Siellä täällä murteissa ja myös arkisessa puhekielessä haloiksi nimitetään kuitenkin myös pieniksi pilkottuja polttopuita.

Harvoin uunin, takan tai hellan pesä on niin suuri, että sinne mahtuu metrinen halko. Niinpä halot katkotaan sahalla lyhemmiksi ja lohkaistaan kirveellä pienemmiksi. Länsi-Suomessa tämmöinen pilkottu polttopuu on useimmiten nimeltään klapi, klappi, lapi, klapu tai lapu. Tämä äänneasultaan vaihteleva nimityssikermä perustuu ruotsin sanaan klabb.

Pilkottuja polttopuita sanotaan pilkkeiksi. Monet muistavat sanan sota-ajalta, jolloin autojen häkäpöntöissä poltettiin pilkkeitä. Pilke on alkuaan itämurteiden sana, joka on omaksuttu yleiskieleen. Se perustuu pienimistä tarkoittavaan teonsanaan pilkkoa.

Kaikkien kielitajussa pilke ei tarkoita aivan samaa kuin klapi, vaan näitä pienemmäksi, ohuemmaksi pilkottua puuta. Esimerkiksi tervanpolttoa varten tervaskannot on hakattu pieniksi pilkkeiksi. Samantapainen tervaspuun sälö on Lounais-Suomessa pirste ja Pohjois-Suomessa särös.

Polttopuilla on nimityksiä myös sen mukaan, mihin tarkoitukseen puita käytetään. On olemassa esimerkiksi hella-, uuni-, takka- ja saunapuita. On myös kahvipuut – liiterin pohjalta kerätyt puunkappaleet tai vaikkapa metsänreunasta haetut risut ja oksanpätkät, joilla kahvivesi saadaan kiehumaan.

Ihminen voi kuvata hämmästystään sanomalla, että hän on aivan puulla päähän lyöty. Joku saattaa olla kuin halolla päähän lyöty. Tuntemattoman sotilaan Hietanen, alituinen ihmettelijä, puolestaan on varsinaissuomalaisena niinkun klavul päähä lyätty. Sana pilke ei tässä sanonnassa esiinny. Se on ehkä lyömäaseeksi sen verran kevyt, että uhri ei paljon ällistyisi.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 8.2.2005.