Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Haaska hukassa

Kaukoidän äskeiset taloudelliset ongelmat herättivät Euroopassa monenlaisia ajatuksia. ”Kriisissä piilee myös ulkomaisten yritysten kannalta mahdollisuuksia”, kirjoitti Suomen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Ole Norrback tarkoittaen esimerkiksi tilaisuutta tehdä edullisia yritysostoja idästä. Aasialle tuskallinen ja Euroopalle edullinen asiaintila sai erään lehden otsikoimaan tilannetta pohtineen artikkelin sanoin ”Haaskat raadolla”.

Otsikko hämmentää lukijan. Mikä on haaska ja mikä on raato? Voiko haaska olla raadolla? Nykykieltä selittävä Suomen kielen perussanakirja ilmoittaa haaskan ensimmäiseksi merkitykseksi ’eläimen raato’, metsästysalan erikoismerkitykseksi ’petoeläinten pyynnissä syöttinä käytettävä raato’; sanakirja antaa jälkimmäisestä esimerkin Ampua karhu haaskalta. Haaskoja syövä lintu taas on haaskalintu. Lehtiotsikon laatijalta on unohtunut haaska-sanan merkitys, eikä ihmekään: sana ei ainakaan kaupunkilaiselle ole kovin tuttu, raato sentään on tutumpi.

Vanhastaan haaska on tarkoittanut myös mm. kelvotonta, kunnotonta olentoa tai esinettä, hylkiötä. Lähellä tätä merkitystä ovat myös verbi haaskata eli tuhlata, jota käytetään yleiskielessä ja erityisesti länsimurteissa; lähellä ovat myös substantiivit haaskio ja haaskuu. Suomen murteiden sanakirjassa on Hinnerjoelta varsinaissuomalaista huumorintajua kuvaava esimerkki ”Oikkem poikan, että viina osti, etes rahatas turha haaskan”. Agricola käyttää eräässä rukouksessaan sanaa haaskaajapoika, jonka ainakin länsimurteinen tunnistaa tuhlaajapojaksi.

Yllättävältä saattaa tuntua, että haaska on lähtöisin samasta kantasanasta kuin hauska – muuallakin kuin savon murteessa: vanhan vitsin mukaan savolaismies loukkasi muualta tullutta neitosta sanomalla tätä ”haaskan näköiseksi”. Suomen sanojen alkuperä -teoksen mukaan haaska ja hauska ovat kumpikin ilmeisesti haja-sanan johdoksia. Sanalla hauska on nykyisten merkitystensä lisäksi ollut sellaisiakin merkityksiä kuin ’hauras, helposti kuluva; mielitietty; huono nainen, haaska ja raato’. Yhteistä alkuperää vahvistaa myös se, että itämurteissa tuhlaamista tarkoittava sana on hauskata.   

Vanhat sanonnat, fraasit ja sananparret ovat puhuvia ja kuvaavia, jos sanojen merkitykset tunnetaan. ”Korpit haaskalla” olisi ollut kouraisevan puhutteleva otsikko.


ANNELI RÄIKKÄLÄ

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 5.5.1998.