Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Etäelämää

Sisäasiainministeriössä valmistellaan etävalvontaa koskevia säädöksiä. Etävalvonta järjestetään siten, että poliisivankilan selleihin asennetaan erilaisia teknisiä laitteita. Näiden avulla etävalvontakeskus huolehtii pidätetyn turvallisuudesta esimerkiksi sairauskohtauksen varalta.

Etävalvonta ei ole pelkkä uuden käsitteen nimitys, vaan se kuvastaa myös maailman muuttumista. Tietoverkot sekä tiedonsiirto- ja tiedonkäsittelymenetelmät ovat lyhyessä ajassa monin tavoin murtaneet ajan ja paikan rajoja. Yhteys maan tai maailman ääriin syntyy hetkessä – ja saattaa myös katketa hetkessä.

Suomen kieleen on viime vuosina syntynyt joukko muitakin etä-alkuisia sanoja. Kaikkien ei välttämättä tarvitse mennä työpaikalleen, koska monet voivat tehdä kotona tietokonepäätteen avulla etätyötä. Verkon kautta on mahdollista käydä etäkauppaa: suorittaa etäostoksia ja harjoittaa etämyyntiä. Ei ole myöskään pakko jonottaa terveyskeskukseen, sillä joissakin asioissa voi turvautua teletekniikkaa hyödyntävään etälääketieteeseen. Etälääkäri tekee videoyhteyden kautta etädiagnoosin ja määrää etähoidon.

Modernin tietoyhteiskunnan etätoiminnot ovat synnyttäneet etäläsnäolon eli virtuaalisen läsnäolon, ”tekoläsnäolon”, käsitteen: ihminen on läsnä, vaikka on etäällä. Vanhoihin etä-sanoihin tämmöistä piirrettä ei liity: yhteys etämetsään tai etäkylään syntyi ja syntyy vain sinne menemällä – tai ajatuksissa.

Kaikki uudet etä-sanat eivät kuitenkaan liity tietotekniikkaan. Monella suomalaislapsella on samassa taloudessa hänen kanssaan asuva lähihuoltaja ja muualla asuva etähuoltaja: etä-äiti tai -isä. Etäisä ja etä-äiti ovat lapsen lähisukulaisia; etäsukulaisia puolestaan ovat esimerkiksi pikkuserkut.

Kielessä on vanhastaan ollut eräitä muitakin etä-alkuisia sukulaisennimityksiä. Inkerin suomalaismurteissa on käytetty isoäidistä nimitystä etä-ämmä ja isoisästä nimitystä etä-äijä. Samoin kuin nykykielen etävanhemmat nekin kuvaavat aikansa perheoloja. Etä-ämmä ja etä-äijä eivät tarkoittaneet yleisesti isovanhempia, vaan äidinäitiä ja äidinisää. Nämä asuivat muualla, ja heidän tyttärensä oli tullut miniäksi taloon. Isänäiti olikin Inkerinmaalla ja paikoin Kannaksellakin kotiämmä ja isänisä kotiäijä.

Uusiin etä-alkuisiin sanoihin on kielenkäytössä myös tietoisesti ohjailtu. Syövän metastaasia nimitettiin aikaisemmin etäispesäkkeeksi, nyt etäpesäkkeeksi. Vielä 1980-luvun alussa puhuttiin myös etäistyöstä, etäisopiskelusta, etäispelistä, etäisasiakkaasta. Suomen kielen perussanakirjassa (1990) alettiin suosittaa etäis-alun sijasta etä- tai kauko-alkua.

Etätyössä sen paremmin kuin muissakaan etä-alkuisissa nykykielen sanoissa ei ole mitään kansankieleen viittaavaa. Suomen murteiden sanakirjasta kuitenkin selviää, että etä-alkuiset sanat ovat vanhastaan kuuluneet itämurteisiin ja joihinkin niihin rajoittuviin länsimurteisiin. Tästä selittyy, että moni varsinaissuomalainen ja satakuntalainen käyttää vain sanaa kaukana, ei koskaan sanaa etäällä.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 28.10.2003.