Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Esiintyykö lasten kohdalla ryntäilyä?

Radiossa kerrottiin, että Töölöntorille oli tuotu herefordrotuisia nautoja helsinkiläisten ihmeteltäväksi. Toimittaja kysyi, päätyykö vieressä seisova sonni pihveiksi pöytään. ”Kyseisen sonnin kohdalla tämä eläin lähtee vielä jatkamaan elämäänsä”, vastasi karjankasvattaja.

Riemastuttava vastaus, johon kuitenkaan puhetilanteessa ei liittynyt parodian häivääkään. Moniakin seikkoja voisi kommentoida, mutta kiinnitän huomiota vain kohdalla-sanaan, joka on kapulakielen muoti-ilmauksia.

Kohdalla-sanan perustehtävä on paikan ilmaiseminen (”pysäkin kohdalla”). Etenkin kirjoitetussa kielessä kohdalla-postpositiota on alettu yhä useammin käyttää muunlaisissa yhteyksissä. Paikallislehti kirjoittaa: ”Itäminen on sujunut hyvin istutettujen kukkien kohdalla.” Kesätoimittajan biologiantiedot tuntuvat hiukan hatarilta: istutetut kasvit eivät idä, ja itäminenkin tapahtuu siemenessä eikä sen kohdalla. Istutetut kukat ovat siis lähteneet hyvin kasvuun.

Mistä tällainen tärkeilevä ja epämääräistävä ilmaustapa on peräisin? Kun joku katsoo tilastoa ja toteaa, että ”nuorten kohdalla huumeiden käyttö on lisääntynyt”, hän kuvaa taulukon saraketta, siis todellista kohtaa. Todellisuutta kuvatessaan hän sanoisi, että nuorten huumeidenkäyttö on lisääntynyt.

Abstraktit ilmaukset kuvitellaan helposti hienoiksi ja niitä ruvetaan suosimaan. Toimittaja siteeraa haastattelemaansa lääkäriä: ”Joidenkin naisten kohdalla voidaan perimän perusteella ennustaa rintasyöpävaaraa.” Kohdalla-postpositiosta luopuminen selkeyttäisi lausetta: ”Joidenkin naisten rintasyöpävaaraa voidaan ennustaa perimän perusteella.” Usein kohdalla-postposition yhteyteen kertyy muitakin tyhjiä sanoja, ja teksti polkee paikallaan. Abiturientti pohdiskelee: ”Ehkäpä on monen kohdalla niin, että vasta vanhana voi nostaa päänsä ja katsoa peilistä hyväksyvästi.” Mitään ei jää sanomatta, vaikka aloittaisi näin: ”Ehkä moni vasta vanhana voi nostaa päänsä.”

Monisanaisuutta ja löyhyyttä pahempi vika on ajatuksen hämärtyminen. Eräässä liikennekatsauksessa todetaan: ”Lasten kohdalla monenlaista ryntäilyä esiintyy jo asian luonteestakin johtuen.” Ketkä ryntäilevät lasten kohdalla? Aikuisetko? Tekstiä huolellisesti lukiessa saa selville, että ymmärtämättömät lapset itse ryntäilevät ajotiellä.

Mitä alussa mainittu karjankasvattaja olisi vastannut, jos toimittajan mikrofoni ei olisi häntä jäykistänyt? Ehkä lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Ei vielä.”


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 24.10.2000.