Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Emsalösta Ylikeen

Helsingistä Porvooseen päin mentäessä tienviitoissa vilahtelevat ruotsinkieliset nimet, sellaiset kuin Östersundom, Massby ja Söderkulla. Myös Porvoon alkuperäinen nimi on ruotsinkielinen Borgå; Porvoo on suomen kieleen sovitettu mukaelma siitä.

Porvoon seuduilla, niin kuin koko Uudenmaan rannikolla, asutus on keskiajalta lähtien ollut ruotsinkielistä, samoin kuin valtaosa näiden seutujen paikannimistä. Yleisesti voikin sanoa, että Suomessa asukkaiden kieli ja seudun paikannimistön kieli on sama.

Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta: alueen valtakieliseen paikannimistöön voi sisältyä nimiä, jotka ovat nykyistä asutusta vanhempia ja jopa erikielisiä. Otetaan esimerkiksi Porvoon seutu.

Porvoosta Pellinkiin vievän tien varrella vastaan tulee ruotsalaisessa ympäristössään oudonasuisia nimiä, kuten Seitlax, Vålax ja Pirlax. Ne ovat vuosisatojen ajan olleet seudun ruotsinkielisten asukkaiden käyttämiä kylännimiä, mutta ne on aikoinaan annettu merenlahtien nimiksi. Vaikka nimet ovat nykysuomalaiselle käsittämättömiä, ne ovat alkuaan olleet selvää suomea. Niiden lopussa on suomen nykyisen lahti-sanan vanhempi muoto laksi. Vastaavanlaisia vanhoja laksi-nimiä ei ole vain Uudellamaalla vaan kaikkialla rannikoittemme ruotsalaisalueilla.

Tällaisissa kielestä toiseen lainautuneissa nimissä nimen alkuosan selvittäminen on usein vaikeaa. Esimerkeistä vain nimelle Seitlax on esitetty tulkinta. Sen mukaan nimen alussa olisi ollut hämäläismurteiden sana saitta, joka merkitsee veden pohjaan lyötyä veneen tai nuotan kiinnitysseivästä.

Pienen Pernajanlahden rannalla on toisiaan muistuttavat kylännimet Norike ja Ylike. Ne ovat kumpikin vanhoja joki-nimiä, suomalaisilta alkuperäisasuiltaan Naar(a)joki ja Ylijoki. Samaan ryhmään kuuluu myös Pernajan kylännimi Rike, ilmeisesti alkuaan Riihijoki.

Porvoon edustan suuria saaria ovat Emsalö ja Sarvsalö. Näiden ruotsalaisten nimimuotojen pohjalta ovat syntyneet uudemmat suomalaiset nimiasut Emäsalo ja Sarvisalo. Tällaiset salö- tai sala-loppuiset nimet, kuten myös Sipoon Simsalö ja Kirkkonummen Hirsala, kuuluvat ruotsalaissaaristojen tyypillisimpiin vanhoihin suomalaisperäisiin saarennimiin. Niiden lopussa on sana salo, joka yhä tunnetaan joissakin suomen murteissa suurta saarta merkitsevänä sanana.

Ruotsinkielisen väestön käytössä säilyneet vanhat suomalaiset paikannimet ovat muistoja rannikoiden vanhasta suomalaisesta asutuksesta. Näitä nimiä on kaikilla ruotsalaisalueilla, ja ne kuuluvat rannikoittemme vanhimpiin paikannimiin. Ne ovat ilmeisesti syntyneet viimeistään keskiajan ruotsalaisasutuksen tulon aikoihin, joten ikää niillä on nuorimmillaankin runsaat puoli vuosituhatta.


RITVA LIISA PITKÄNEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.11.1998.