Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Eli ja muuta ninkutusta

Bussi kiidättää Helsingin-töistä palaavia pimenevässä illassa kohti nukkumakaupunkia. Uneliaan tunnelman rikkoo matkan lopulla mikrofonin rätinä, ja kuljettaja tiedottaa: ”Eli saavumme Lohjalle viiden minuutin kuluttua.” Unet karisevat hämmästyksestä. Eli? Missä on se puheen puolikas, johon tämän sidesanan olisi odottanut liittyvän? Kuljettajan ajatuksissako?

Samaa puheenaloitustapaa kuulee kyllä kaikkialla. Kaupassa myyjä aloittaa asiakkaansa palvelun: ”Eli mitä sais olla.” Kassa taas saattaa ilmoittaa: ”Elikkä se tekee 65,40.” Matkaoppaatkin turvautuvat siihen mielellään: ”Eli oikealla on tuomiokirkko, suoraan edessä yliopisto.”

Eli ja sen puhekielinen versio elikkä ovat esiintyneet muodikkaina puheenaloitussanoina jo kymmenisen vuotta, mutta tapa leviää edelleen. Eli-sana ei merkitse tässä käytössään juuri mitään, se on täytesana siinä kuin muutkin ”ninkutukset” (”niinku” eli niin kuin). Muita aloitusmaneereja, joita kuulee jatkuvasti myös radiossa ja televisiossa, ovat muun muassa ”no nythän on niin”, ”täytyy sanoa”, ”no sanotaan näin” tai vain ”sanotaan”.

Näiden aloitusfraasien tarkoituksena on, ainakin osaksi, saada vähän lisäaikaa henkiselle päänraapimiselle, ennen kuin varsinainen ilmaisu löytyy. ”Tuota noin” tai pelkkä ”no” ovat niistä tavallisimpia ja ehkä vähemmän ärsyttäviä. Monissa kuulija aistii kuitenkin herkästi myös tärkeilyn sävyä, ja siksi ne usein toistettuina alkavat helposti herättää ärtymystä. Mutta kummallisin, myös kielellisesti, on tuo mainittu eli. Sanakirjojen mukaan eli-sanaa käytetään samaa merkitsevien ilmausten välissä: leivonen eli kiuru. Kansankielessä sitä tosin tapaa jonkin verran myös tai-sanan sijasta: isä eli äiti.

Viime vuosina eli-sanaa on alettu käyttää yhä useammin yhteydessä, jossa se ei liitäkään synonyymisiä asioita toisiinsa vaan täsmennyksen tai johtopäätöksen edellä kerrottuun: ”Ääntenlaskussa todettiin virhe, eli vaali jouduttiin uusimaan.” ”Edessä näkyy olevan tietöitä, eli poikkeamme sivukadulle.” ”Hankkeen vetäjäksi valittiin Maija Meikäläinen, eli siihen kaatui koko homma.” Merkitys on lähinnä ”joten”, ”siis”, "tarkemmin sanoen”. Tästäkin ilmiöstä näyttää tulleen jo pysyvä kielenpiirre.

Olisikohan puheenaloituksen eli(kkä) irronnut juuri kyseisestä käytöstä? Siten alussa mainittu bussinkuljettajakin olisi ensin ajatellut itsekseen, että ”jaha, nyt ollaan jo Ventelässä”. Kun se kuitenkin on paraikaa kaikkien bussimatkustajien havaittavissa oleva asia, hän ilmoittaa ääneen vain siitä seuraavan päätelmän, jonka myös olettaa kuulijoille tutuksi: ”eli saavumme Lohjalle viiden minuutin kuluttua”. Eli merkitsisi siinä suurin piirtein ”kuten varmaan huomaattekin” – eräänlainen kohteliaisuusfraasi siis. Yhtä kaikki, eli tuntuu nyt kovasti maistuvan suomalaisten suussa – vähän liikaakin.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 12.1.1999.