Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Bodominjärven arvoitus

Maamme vanhoilla ruotsalaisseuduilla on om-loppuisia paikannimiä, sellaisia kuin Bodom, Drombom, Sundom ja Vikom. Tavallisimpia ne ovat Uudellamaalla. Nimien selittäminen ei käy aivan helposti. Vaikeudet alkavat jo nimissä toistuvasta om-lopusta.

Alkuperältään läpinäkyvimpiä ovat nimet, joihin sisältyy tunnistettava sana. Nimistä Backom, Bodom, Sundom ja Vikom erottuvat ruotsin mäkeä, aittaa, salmea ja lahtea merkitsevät sanat. Kokonaisuudessaan nimet ovat näiden sanojen vanhoja taivutusmuotoja, tarkemmin sanottuna keskiaikaisia monikon datiiveja. Datiivia ei ole käytetty ruotsin puhekielessä satoihin vuosiin, mutta vielä nykyruotsissakin datiivimuotoja on säilynyt paikannimissä ja joissain adverbeissä, kuten stundom ’joskus, toisinaan’ (hetkeä merkitsevästä sanasta stund; sama kuin suomen tunti) ja lagom ’sopivasti’ (sanan lag ’laki’ merkityksestä ’oikea asiaintila’).

Om-loppuisten paikannimien on oletettu syntyneen ilmauksista, joissa maastosanan edellä on ollut om-datiivia vaatinut prepositio. Aikaa myöten prepositio on kadonnut ja nimeksi on jäänyt pelkkä substantiivin taivutusmuoto. Nykyruotsin prepositioilmausta i bodarna vastasi keskiajan ruotsissa i bodhom. Sen pohjalta selittyy Espoon Bodom (asiakirjoissa vuodesta 1492), joka on muinaisruotsin taivutusmuoto sanasta bod ’aitta’. Nimi on annettu nykyisen Bodominjärven rannalle keskiajalla aittoja rakentaneiden ruotsalaisten asuinpaikalle.

Aivan Helsingin itäpuolella muinaissalmien halkomalla alueella on sijainnut Sundomin kylä. Kylän osat ovat olleet Västersundom (asiakirjoissa jo 1347 ”Wester Sundom”) ja Östersundom. Nimien uudet suomalaiset ”käännökset" ovat Länsisalmi ja Itäsalmi.

Itä-uudellamaalla on omanlaisiaan om-nimiä, sellaisia kuin Liljendalin Drombom (Rumpila), Eskilom ja Hopom, Pernajan Gislom, Hardom ja Kuggom, Ruotsinpyhtään Lappom ja Lapinjärven Rudom (Rutumi). Niihin ei näytä sisältyvän ruotsin kielessä tunnettua substantiivia.

Nimistöntutkija Åke Granlund on esittänyt tulkinnan näille erikoislaatuisille nimille tutkimuksessaan Studier över östnyländska ortnamn (1956). Hänen mukaansa nimet ovat datiivimuotoja erilaisista henkilönnimityksistä. Nimet on annettu mainitun henkilön ja hänen perhekuntansa asuinpaikalle. Sen mukaan Eskil väkineen asui Eskilomissa jne.

Nimiin sisältyvistä henkilönnimistä vain Eskil on edelleen käytössä. Osa nimistä saattaa olla tilapäisempiä lisänimiä. Liljendalin Drombom-nimeen sisältyy lisänimi Drumb(er), joka on tarkoittanut kömpelöä tai moukkamaista ihmistä. Myös tulevalla pääkaupunkiseudulla näyttää aikoinaan olleen samanlaista väkeä. Se näkyy nimestä Drumsö (= Lauttasaari), johon sisältyy sama henkilönnimitys.


PETER SLOTTE

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.3.1998.