Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Arizona ja Zimbabwe

Eräs tämän palstan lukija kertoi pitkään ihmetelleensä radiotoimittajien tapaa ääntää z-kirjain soinnillisena s:nä ts:n sijasta esimerkiksi nimessä Zimbabwe. Hän kysyi, onko se hyväksyttyä suomen kielessä ja voisiko hän ääntää myös Arizonan saman periaatteen mukaisesti.

Vieraiden nimien ääntämisestä suomenkielisessä julkisessa viestinnässä on keskusteltu tämän tästä yli 150 vuoden ajan. Jo varhain vakiintui yleisohjeeksi, että ääntämisessä ja kirjoittamisessa noudatetaan asianomaisen maan omaa käytäntöä niin paljon kuin se on mahdollista.

Poikkeuksiksi on katsottu jo aikaa sitten sellaiset suomen kieleen omaksutut nimet, joiden kirjoitus- ja ääntöasu ovat mukautuneet suomeen, kuten Pariisi ja Berliini, sekä sellaiset kirjoitusasunsa säilyttäneet nimet, jotka on vanhastaan äännetty suomalaisittain, kuten Alaska, Arizona ja Milano. Tämän kannan vahvisti suomen kielen lautakunta viimeksi vuonna 1981, ja samana vuonna asiaa käsiteltiin myös kielenhuollon tiedotuslehdessä Kielikellossa.

Valtaosaa vieraista nimistä kohdellaan siis suomen kielessä kuten vieraaseen kieleen kuuluvia sanojakin, jotka kirjoitetaan vieraan kielen oikeinkirjoituksen mukaisesti ja äännetään niin kuin parhaiten taidetaan. Julkikäytössä tosin kompastutaan välistä ääntämään soinnillisia konsonantteja soinnittomina (Berliinin sijasta ”Perliini” ja Gambian sijasta ”Kampia”) ja kahdentamaan konsonantteja kirjoitusasusta poikkeavasti (Baltian sijasta ”Balttia” tai ”Palttia”). Painotuskaan ei aina osu kohdalleen.

Kysyjää huolettanut z:n ääntäminen on näitäkin pulmallisempaa. Ensiksikin on tunnistettava, mitkä nimet ovat ”vanhastaan” niin vakiintuneita, että niitä voi huolettaa ääntää ts:llisinä. Toisaalta jotkin kotoistuneetkin ääntöasut voivat alkaa tuntua oudoilta, kun kansainvälinen uutisviestintä ja matkailu totuttavat korvaa alkuperäisiin nimiin.

Nuoremmista nimistä on puolestaan tiedettävä, miten z:lliset nimet omissa maissaan äännetään. Esimerkiksi englantilaisissa, ranskalaisissa, venäläisissä ja japanilaisissa nimissä z ääntyy soinnillisena s:nä (Bizet, Novaja Zemlja, Izumo), saksalaisissa ja italialaisissa nimissä ts:nä (Leipzig, Firenze), ruotsalaisissa yleensä s:nä (Zetterström). Espanjalaisissa nimissä z äännetään kuten englannin th sanassa thing (Zaragoza), amerikanespanjassa kuitenkin s:nä. Nimi Zimbabwe kuuluu soinnillisella s:llä äännettäviin.

Yhdenmukaista ohjetta sen enempää z:n kuin monien muidenkaan kirjainten tai kirjainyhdistelmien ääntämiselle vieraissa nimissä ei ole mahdollista antaa. Siksi korrektin julkisen viestinnän ohjenuoraksi sopinee edelleen kielilautakunnan ohje.

Julkisen viestinnän kannalta aihe on ajankohtainen myös kansainvälisesti. YK:n paikannimikonferenssissa perustettiin vuonna 2002 erityinen työryhmä paikannimien ääntämistä varten. Sen tehtävänä on pohtia, miten parhaiten edistettäisiin eri maiden paikannimien omakielisten ääntöasujen saamista kansainväliseen käyttöön.


SIRKKA PAIKKALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 22.11.2005.