Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Äitienpäivänä suljettu

Kesäinen kauppojen sunnuntaiaukiolo on taas toukokuussa alkanut. Kaikkina sunnuntaipäivinä liikkeet eivät kuitenkaan ole auki, ja niin eräs supermarket ilmoitti mainoksessaan: ”äitienpäivänä suljettu”. Hiustenhalkomiseen taipuvainen kielen tarkkailija voisi tähän huomauttaa, että liikettä ei ole suljettu äitienpäivänä, vaan jo äitienpäivän aattona; äitienpäivänä liike on kiinni.

Sana suljettu on monen kielitajussa varmaan jo irronnut sulkea-verbistä omaksi ’kiinnioloa’ merkitseväksi sanakseen, eikä mainitunlainen epäjohdonmukaisuus silloin häiritse. Tulkinta voi kuitenkin tuottaa oudonkuuloisia rakenteita, kuten ”olemme suljettu”. Toisaalta avattu-muodon käyttö ’auki, avoinna’ -merkityksessä tuntuisi hyvinkin oudolta, eikä tällaista käyttöä suomen kielessä varmaan tavatakaan. Taustalla on ilmeisesti ruotsi: ruotsiksi sanotaan stängd ’suljettu’ mutta öppen, öppet ’auki’. Suomalaisperäinen ilmauspari olisi aukikiinni, jota kyllä kannattaisi suosia lyhyytensä ja luontevuutensa takia; puheessa luultavasti useimmat sanomme kaupan olevan kiinni eikä ”suljettu”.

Suljettu-sanan kumppaniksi aukiolotietoihin on nyttemmin tullut englannin raakalaina open, jota näkee varsinkin ravitsemusliikkeiden neonvalokilvissä. Auki-valokilpeä näkee harvoin: ainoa yritys, jonka olen nähnyt sellaista käyttävän, on monikansallinen hampurilaisketju!

Vieraan kielen malliin perustuviin ilmauksiin kiinnitettiin paljon huomiota kieltä menneinä vuosikymmeninä vaalittaessa: kohteena olivat silloin suomen kielen ilmaisukeinojen kannalta vieraat ruotsalaisperäisyydet, svetisismit, jollainen myös ’kiinni’-merkityksinen suljettu-sana on.

Myöhempi aika on joskus naureskellutkin ylenpalttista svetisismien jahtia: jotkin ruotsin vaikutuksena pidetyt piirteet ovat osoittautuneet kotoperäisiksi, ja kun nykyisin ruotsin vaikutus suomeen on vähäisempi kuin suomen vaikutus suomenruotsiin, voi myös menneiden aikojen svetisismihuoli näyttää turhalta. Tällaisessa suhtautumisessa on kuitenkin jälkiviisauden vaara. Nykyiset arvostelijat eivät ehkä täysin ymmärrä, millainen kielellinen tilanne oli silloin, kun svetisismeistä alettiin kantaa huolta. Tuolloin kyse ei ollut yksin kielen ilmauksista vaan erityisesti kielen asemasta yhteiskunnassa. Tämä ongelma on ajankohtainen nykyisinkin, kun englannin käyttö on levinnyt ja leviämässä moniin aiemmin suomenkielisiin yhteyksiin.


HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 20.5.2003.