Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Twitter-tiivistämisen onni

Voiko 140 merkkiin puristaa mitään järkevää? Miten kirjoittaa onnistuneita tviittejä niin, että kieli on hyvää ja asia tulee ymmärretyksi – unohtamatta oikeinkirjoitusta?

Merkityksellisin tieto lukijalle

Jotkut pelkäävät Twitterin lisäävän pinnallista ja huolimatonta kirjoittamista. Mitään syvällistä tai järkevää ei kuulemma kerta kaikkiaan voi sanoa niin pienessä merkkimäärässä.

Mielestäni on mahdollista, että Twitter-kirjoittaminen jopa kehittää kirjoitustaitoa. Oleellinen sanottava on löydettävä vielä paremmin kuin ennen: Minkä yhden tärkeän asian haluan tviitilläni sanoa? Mikä on tässä tilanteessa lukijakunnan kannalta merkityksellisin tieto? Mitä sanoa tviitissä, mitä taas kertoa linkin takaa avautuvassa pidemmässä tekstissä?

Tämän pohtimisesta kannattaa aloittaa ja vasta sitten viilata yksityiskohtia.

Millaisella kielellä Twitterissä?

Kielellisesti taitaville Twitter on luonteva paikka. Siellä käytetty puheenomainen kieli leikkii kielioppisäännöillä ja oikeinkirjoituksella − ”kun osaa säännöt, niitä voi rikkoa.” Isot alkukirjaimet ja välimerkit on kuitenkin syytä panna paikalleen: ne helpottavat lauseiden erottelua ja tehostavat lukemista.

Oma ääni ja vaikkapa murretausta saa kuulua. On tietysti eroa siinä, kirjoittaako ison organisaation nimissä vai omissa nimissään. Yleiskieli on aina varma valinta, mutta mikään ei estä käyttämästä värikkäitä (mutta tyyliltään silti neutraaleja) sanoja virallisessakin tviitissä. Suomen kieli on täynnä synonyymeja. On järkevää nähdä vähän vaivaa siinä, ettei aina valitse ensinnä mieleen tulevaa sanaa.

Twitterissä onkin paljon luontevaa ja elävää kielenkäyttöä, mikä tietenkin ilahduttaa kieli-ihmisen mieltä. Muun muassa luovia, tilapäisiä, yhteydessään ymmärrettäviä yhdyssanoja on paljon, kuten sarkasminymmärtämiskyvyttömyys.

Sama tviittaaja voi käyttää erilaisia rekistereitä: hän voi organisaation edustajana käyttää neutraalia kieltä, mutta vapaa-ajan tviittaajana kirjoittaa rennommalla otteella.

Fiilaten

Kun kirjoittaa tviittiä ja on saanut tärkeimmän asian muotoiltua, saattaa vielä joutua pohtimaan yksityiskohtia, jos tviitti on vaikkapa muutaman merkin liian pitkä. ”Tuo olla-verbi ei ole välttämätön, poistan sen. Mahdollisesti-sana on turhan pitkä, valitsenkin synonyymin ehkä.”  Sanan taivutusmuodoista voi valita lyhimmän, kuten omenoiden mieluummin kuin omenoitten, jolloin säästyy yksi arvokas merkki.

Sanoja ei yleensä kannata lyhennellä, vaikka toki peruslyhenteet (esim., jne., mm. ja ym.) ovat käteviä ja kaikkien tuntemia. Mutta joka toisen sanan lyhentäminen antaa kirjoittajasta tyylittömän kuvan ja haittaa ymmärtämistä. Lyhenteitä käytetäänkin Twitterissä melko harvoin.

Entä aihetunnisteiden käyttäminen? Aihetunniste eli hashtag on vaikkapa #Kotus, jota käyttämällä tviitin saa ohjautumaan oikeaan keskustelupaikkaan. Aihetunniste voi olla osa tviitin sisältöä: ”Viina ja terva ovat vähän passé, joten kokeilen inkivääriä. #syksynkolotus

Esimerkki: tiivistäminen ei vie terää

Lopuksi esimerkki erään tviitin tiivistämisestä.

Halusin kertoa tviitissä Kotuksen palvelusta, jossa nimistönhuoltajilta voi tilata maksullisen etunimitaulun.

Ensimmäinen luonnokseni oli tällainen:

”Tiesitkö, että Kotuksesta voi tilata vaikka valmistujaislahjaksi nimitauluja? Tauluissa kerrotaan mm. etunimien taustoista ja yleisyydestä (linkki). Esimerkkitaulu: (linkki)”

Tviitti oli kuitenkin liian pitkä ja melko tylsä. Päädyin tiivistämään paljon:

”Nimitaulu lahjaksi? Tauluissa tietoa etunimien taustoista ja yleisyydestä (linkki). Esimerkkitaulu: (linkki)”

Ja ai ai sitä onnea, kun tviitistä saa mielestään nasevan! Viestin onnistuneisuuden tosin päättää kieliyhteisö, tässä tapauksessa muut Twitterin käyttäjät.

MINNA PYHÄLAHTI

Kielitoimiston kielenhuoltaja ja kouluttaja

Kolumni on julkaistu elokuussa 2014.


Muuta luettavaa

Laura Niemen kirjoitus Kotus-blogissa: ”Oltiin Jarkkon kanssa lätkämatsissa.”