Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hyvää virkakieltä 2016

3.6.2016 9.25

Kikystäkö uusi tupo?

Moni on jo todennut, että kilpailukykysopimus eli kiky on käytännössä tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo. Aino Piehl kysyy, onko myös sopimusten nimityksille luvassa sama kohtalo.

Miten kikyn käy, kysyi Ylen ajankohtaisohjelman toimittaja 3.6.2016. Helsingin Sanomat puolestaan otsikoi 2.6.: Hallitus hioo päätöstä kiky-sopimuksen veroporkkanaksi. Selitystä ei tarjottu, lyhenteen sisältö jäi pääteltäväksi.

Vuosikymmenien tuttu tupo

Lyhennettä tupo on pitkään pidetty niin tuttuna, että sitä ei ole aina tarvinnut selittää. Tehtiinhän ensimmäinen tulopoliittinen ratkaisu jo vuonna 1968, ja siitä lähtien neuvottelut ja sopimus olivat säännöllisesti uutisaiheena tälle vuosikymmenelle asti.

Tupo-lyhenteen tavallisuutta osoittaa, että se on oma hakusanansa Kielitoimiston sanakirjassa ja oli hakusana jo sen edeltäjässä Suomen kielen perussanakirjassa, joka ilmestyi 1990–94. Yleisyydestä kertoo sekin, että tupo voidaan kirjoittaa myös ilman yhdysmerkkiä yhdyssanan osaksi, esimerkkinä vaikkapa sanat tuponeuvottelu ja tupopöytä.

Tupon tuttuus näkyy siinäkin, että ministeriöiden verkkosivuilta lyhenne löytyy useista dokumenteista. Tämä siitä huolimatta, että työmarkkinaosapuolten laajoja raamisopimuksia on viime vuosina nimitetty muilla tavoin. Sen sijaan kiky-lyhenne ei esiinny kuin yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön paperissa, vaikka sanat kilpailykykysopimus ja kilpailukyky tulevat vastaan kymmenillä valtioneuvoston sivuilla.

Sisäpiirilyhentämistä

On toki ymmärrettävää, että pitkät sanat tuppaavat paljossa käytössä lyhenemään. Varsinaiseen nimitykseen yritetään usein saada mukaan kaikki uuden termin tekijöiden mielestä tärkeät sisältöseikat, mutta sellaista rimpsua harva jaksaa sanoa tai kirjoittaa. Eikä pitkää nimitystä voi helposti muistaakaan.

Kotimaisten kielten keskuksen 2013 tekemästä kyselystä selviää, että käsitteen nimestä syntyy asian kanssa puurtavassa porukassa pikamuoto, jota sitten muutkin aiheen kanssa työskentelevät alkavat käyttää. Tämä sisäpiiriläisyys näkyy tarttuvan helposti mediankin edustajiin.

Tupo ehti siis tulla tutuksi monen vuosikymmenen uutisista, mutta kiky on vielä tuore tuttavuus. Jos kilpailukykysopimuksen sijasta puhuttaisiin vielä yhteiskuntasopimuksesta, uutisissa olisi nyt varmaan esillä yky. Samanlainen pikamuoto on sote, jota virkamiehet, poliitikot ja media ovat tarmokkaasti tuupanneet kaikkien tuntemien kansallislyhenteiden joukkoon.

Lyhenne mistä milloinkin?

Yhteistä näille pikasanoille on, että samaa lyhennettä käytetään useammasta lähikäsitteestä. Esimerkiksi sanat tulopolitiikka, tulopoliittinen ja tulopoliittinen sopimus tai tulopoliittinen ratkaisu saavat kaikki lyhenteekseen tupon, mutta vähän eri käyttöyhteyksissä (tupojärjestelmä, tuponeuvottelut, tupoteatteri).

Kiky näyttää viittaavan sekä kilpailykykysopimukseen että kilpailukykyyn, ja erityisen vaikea on sanoa, mitä muuta lyhenne sote kattaa kuin sanat sosiaali- ja terveys. Sote-uudistus on sosiaali- ja terveysalan palvelurakenneuudistus, mutta entä sote-lait, sote-sopu, sote-osaamiskeskus, sote-tuottaja, sote-politiikka ja sote-alue?

Ymmärrän kyllä, että on vaivalloista sanoa ja kirjoittaa kilpailukykysopimus tai sosiaali- ja terveysalan uudistamiseen liittyvät lait. Näen myös, että lyhenteistä on tullut vakiintunut toimintatapa. Toistaiseksi kuitenkin sisäpiiriin kuulumattomat pääsevät keskusteluun mukaan vain, jos puhuja tai kirjoittaja selittää, mistä lyhenteessä on kysymys.

Vaikka sopimus syntyisi, kielessä kikyllä on vielä pitkä matka tupoksi.

AINO PIEHL

Aino Piehl: Kuvaavampia termejä ja nimikkeitä, toivoo virkamies. Kielikello 3/2014.

Sirkka Paikkala: Miten hallinnon nimet syntyvät? Kielikello 3/2014.

Kysely nimien, virkanimikkeiden ja termien muodostamisesta valtionhallinnossa


Palaa otsikoihin