Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Yhteinen kieli tarvitsee yhteistyötä

Kuluvana syksynä on taas monella tavoin muistutettu oman kielen merkityksestä EU-yhteyksissä. Tallinnassa pidettiin syyskuun lopussa Viron ja Suomen yhteinen symposium EU-kieli – meidän yhteistä kieltämme, jonka tarkoitus oli tuoda esiin, miksi oman kielen käytöllä myös EU-yhteyksissä on suuri merkitys, ja muistuttaa, että EU ei ole vieras yhteisö eikä sen kielenkäyttö meistä riippumatonta. Päinvastoin on tärkeää, että näemme itsemme osallisina ja myös käytämme hyväksi mahdollisuutemme vaikuttaa.

Symposiumissa käsiteltiin suomalaisten ja virolaisten kokemuksia oman kielen käytöstä EU-yhteyksissä ja käsityksiä EU-kielen laadusta. EU-kieli on meidän kannaltamme melkein aina käännöskieltä. Vaikka käännetyn kielen laatuun eniten vaikuttaakin se kielenkäyttö, josta käännetään, on kääntäjillä ja tulkeilla toki suuri vaikutus omankielisen tekstin kieliasuun. Kolmas tärkeä ryhmä tässä työprosessissa on jäsenmaiden virkamiehet, jotka vaikuttavat erityisesti säädösten kieliasuun. Niinpä on tärkeää, että jäsenmaat tekisivät voitavansa alkutekstien selkeyttämiseksi ja että yhteistyö kääntäjien kanssa toimisi hyvin.

Hyviä alkutekstejä tarvitaan myös meiltä

Toisinaan suomi ja viro ovat EU:ssa myös alkukielen asemassa. Vaikka kielistämme käännetään tekstejä varsin vähän, tulkataan suomalaisten ja virolaisten puheenvuoroja lähes päivittäin. Tulkkauksen määrä riippuu pitkälti meistä itsestämme, mutta sitä rajoittaa pula tulkeista, jotka osaavat kaltaistemme pienten maiden kieliä. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa rajoitus, sillä myös omat asenteemme vaikuttavat: tulkin käyttöä pidetään aivan turhaan nolona osoituksena oman kielitaidon heikkoudesta. Oman kielen käyttöä ei myöskään nähdä itseisarvona. Jos tulkkauksesta pitää maksaa, löydetään helposti asioita, joihin rahat mieluummin käytetään. Lisäksi jokaiseen tulkkaukseen eivät puhujat ole tyytyväisiä.

Puhujat voivat kuitenkin vaikuttaa tulkkauksen ja kirjoittajat käännöksen laatuun tarjoamalla käytettäväksi hyvän alkutekstin. Virolaiset julkaisivat nyt oppaan, jossa annetaan ohjeita tekstien laatijoille. Opas Autor, arvesta ka tõlkijat (Kirjoittaja, muista myös kääntäjät ja tulkit) on vironkielinen laitos Käännetäänkö tekstisi, tulkataanko puheenvuorosi -oppaasta, jonka uusi laitos ilmestyi Suomen viimevuotisen puheenjohtajakauden käyttöön. Kirjasen tarkoitus on kannustaa virkamiehiä oman kielen käyttöön EU-tehtävissä.

EU-kielen ja -asioiden tuntijat, yhtykää

Jäsenmaiden virkamiehillä on mahdollisuus vaikuttaa myös omalle kielelle käännettyjen EU-tekstien laatuun. Se kävisi varmasti helpommin, jos omaa kieltä käytettäisiin kokouksissakin enemmän. Viime keväänä suomalaisille virkamiehille tehty kysely kertoo, että siihen vastanneet käyttävät EU-kokouksissa enimmäkseen englantia ja myös valmistautuvat niihin englanninkielisen tekstin perusteella. Näin säädösten suomenkielinen teksti ei ehkä tule ollenkaan tutuksi kokousten yhteydessä. Moni toteaa kommenteissaan, että edes valmistelun loppuvaiheessa suomenkielistä asua ei aina ole aikaa tarkastaa. Puolet kyselyyn vastanneista ei osannut sanoa, onko yhteistyö EU-kääntäjien kanssa riittävää.

Virkamiesten antama palaute on kuitenkin kääntäjille tärkeää. Toisessa tämän syksyn seminaarissa Suomi ja Viro monikielisessä Euroopassa komission suomen käännösosaston johtaja toivoi suomalaisilta virkamiehiltä enemmän osallistumista ja ehdotti, että luotaisiin erityinen verkosto palautetta varten. Ajatus on tervetullut, ja sitä kannattaa kehitellä: Verkoston avulla palaute voisi ohjautua niin aikaiseen vaiheeseen, että viime hetken kiireessä tarkistamista olisi enää vähän. Varhaisemmassa vaiheessa voidaan myös ratkaisuja etsiä rauhassa. Lisäksi palauteverkostoon voisi kytkeä mahdollisuuden keskustella asiasta kielenhuoltajien ja terminologien kanssa. Yhteistyö koituisi lopulta suomalaisten lainvalmistelijoiden hyödyksi. Hyvien säädösten ja muiden tekstien luomiseksi on usein tarpeen kiinnittää huomio paitsi kielen ilmauksiin myös koko laatimisprosessiin.


AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 30.11.2007 (nro 140, s. 22–23).